Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 28.09.2019
14:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai yritti hieman saada hymyä aikaan, kun Skyler hymyili hänelle Dakarain kehuttua prinsessaa ymmärtäväiseksi ja kiitti siinä samalla avustakin. Skyler vastasi tähän, että auttoi ihan mielellään. Lopuksi vielä kiitoksiin siitäkin, että Skyler oli huolehtinut Chathan veret Dakarain kasvoilta pois. Niin no olihan sitä hieman vaikeaa itse nähdä ilman peiliä eikä peiliä ollut juuri tällä hetkellä tarjolla. Mutta tosiaan, kun Dakarain kasvoiltakin oli veret saatu pois ja Dakarai suhteellisen hyvin oli taas saanut kasattua itsestään kokonaisen, kyseli Skyler, että olisiko Dakarai nyt valmis ottamaan muunkin maailman jälleen vastaan tai, että jaksaisiko hän ottaa muun maailman vastaan. "Kyllä varmaan", Dakarai vastasi, koska pakkohan se jossain kohdassa olisi kuitenkin tehdä. Ei hän nyt oikein voisi jäädä Skylerin takinkaan alle asumaan ikuisiksi ajoiksi, vaikka se hyvin peittikin ruokasalin verisen ja karun näyn, jota Dakarai ei välttämättä haluaisi nähdä enää uudestaan ollenkaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2019
15:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Kun juttelut oli juteltu ja kiittelyt kiitelty, Skyler oli kysynyt, jaksoiko Dakarai ottaa julman maailman vastaan. Ei prinsessakaan sodan ja kuoleman keskelle olisi halunnut palata, vaikka ymmärsi ettei kauhut olleet oikeasti minnekään kadonneet, vaikka hän olikin katkaissut Dakarailta näköyhteyden niihin. Kuitenkin prinssi ilmoitti olevansa valmis, ja Skyler nyökkäsi rohkaisevasti, ennen kuin otti takin pois heidän päältään. Näky ei ollut muuttunut yhtään sen mukavammaksi, mutta se nyt ei erityisemmin yllättynyt. Prinsessan ilme muuttui lempeästä surumielisemmäksi, kun hän katsoi monia loukkaantuneita, jotka taistelivat hengestään lattialla. Jokunen nousi aina välillä palatakseen taistelemaan. Skyler silmäili, olisiko ollut mitään, mitä hän voisi tehdä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.09.2019
16:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Aina välillä Avalon ja Nathanaël törmäsivät vihollisjoukkoihin matkalla kartanolle. Pienemmät ryhmät he tappoivat, Nathanaël lähettäen uudet Thrallit auttamaan taistelussa. Suuremmat ryhmät he kiersivät. Lopulta kartanon lähellä he löysivät uuden ryhmän vihollisia (Nikitan porukka). Avalon ei ollut varma, pystyisivätkö he välttämään tämän ryhmän ja edelleen pääsemään kartanolle. Kartano oli lähellä, joten ehkä hän voisi käyttää loput manansa tähän ryhmään, ja sitten kiiruhtaa kartanoon turvaan? "Prinssini, kun heitän heidät ilmaan, juostaan läpi. Toivon mukaan osun kaikkiin heistä, mutta mikäli joku onnistuu välttämään loitsuni, hoidetaan heidät pois tieltä kuten tähänkin asti", Avalon selitti suunnitelmansa lyhyesti Nathanaëlille, joka nyökkäsi osoittaakseen ymmärtäneensä. Avalon aloitti loitsunsa, piirtäen riimut huolella. Kun riimut olivat piirretty, hän varmisti prinssin olevan valmis, ennen kuin napsautti. Avalon päästi pidättelemänsä ilman keuhkoistaan helpottuneena, kun loitsu osui vihollisryhmään. Loitsun asettelu kaukaa oli aina hankalaa. Avalon säntäsi liikkeelle miekka valmiina, jos loitsun maasta nostaman tomun takana olisi joku, joka ei lentänyt korkealle ja ei myöskään jäänyt putoavien tovereidensa alle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2019
17:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Nikitan taistelut olivat menneet tähän asti varsin hyvin, dehrahilaiset eivät tuntuneet kovinkaan kummoiselta vastukselta kokeneelle komentajalle. Hänen joukkojensa motivaatio oli katossa miehen lupausten ansiosta, mikä vain paransi sadistisen komentajan mielentilaa. Hän oli jo ehtinyt melkein määränpäähänsä, ja enää taisteli joukkojensa kanssa, että onnistuisi murtautumaan sisälle, kunnes jossain pamahti ja kunnolla, ja samassa mies huomasi olevansa ilmassa. Mitä pirua oli tapahtunut? Nikita katseli ympärilleen, kun huomasi pari uutta kummajaista. Oliko noilla kahdella todella noin naurettavat hiukset? Mieheltä meni ilmat pihalle, kun hän iskeytyi maahan, mutta ei kuitenkaan kuollut saman tien. Kuitenkin joka paikkaan sattui, eikä vähiten taistelussa tulleisin haavoihin. Jokunen luu taisi murtua melko varmasti ainakin, ja sitten joku hänen omista miehistään putosi vielä miehen päälle. ”Ylös siitä, vätys, tai teen sinusta ilmoituksen”, hän karjaisi, mutta mies ei liikahtanut. Jumankauta oliko tuo nyt päättänyt kuolla siihen, komentajansa päälle? Kiroten Nikita yritti nousta ja työntää samalla kuollutta ruhoa pois päältään. Hänen pitäisi päästä hetkeksi keräämään voimiaan, mutta se ei onnistunut erityisen nopeasti. Pitäisikö hänen sittenkin yrittää vain esittää kuollutta maassa, ja odottaa kaikkien luulevan hyökkäyksen olevan ohi? Muutama muukin hänen miehistään osoitti vielä joitakin elon merkkejä, joten Nikitaa ei ehkä heti hoksattaisi. Ehkä hän voisi sitten, kun dehrahilaiset luulisivat selvinneensä, vielä yksin hyökätä ja tappaa jonkun? Kunhan nämä tollot nyt eivät vain hoksaisi, ja mieluusti jos joku muukin hänen miehistään olisi tarpeeksi älykäs keksimään ja yrittämään samaa juonta...

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.09.2019
17:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Varg oli sitä mieltä, ettei Cainella ollut varaa puhua, koska joku päivä hänkin vielä olisi vanha. Onneksi sitä ei tarvinnut murehtia vielä pitkään aikaan, mutta moista partaa hän ei kyllä kasvattaisi! Ajatuskin puistatti, sittenhän hän näyttäisi aivan Gunnars-enolta… Ei toki millään pahalla, mutta hän ei silti halunnut näyttää enoltaan. Onneksi Caine ei joutunut miettimään tätä asiaa kauaa, kun Varg pohti jo seuraavaa asiaa. ”Murmur hurr grrr.” (Minä vain käytän aikani tehokkaasti.) Caine vastasi olkiaan kohauttaen. Eikä Caine ymmärtänyt, mistä ihmeen kepposista Varg oikein puhui, hänhän oli ollut lähes kiltisti koko tämänkin matkan ajan. Sitten Varg oli kuitenkin jo kovin menossa jatkamaan taistelua ja ainoa ongelma siinä oli se, että hänen vasaransa oli vähän niin kuin unohtunut matkan varrelle. Ja tämä tarvitsi jostain nyt aseen, että saisi jollain puolustauduttua, kun etsisi sen jostain, mihin ikinä oli hukannutkaan. No Caine ei tiennyt, mistä täältä sai lainamiekkoja. Hän otti toisen isänsä veitsen ja ojensi sen kahvaa Vargille. ”Hurmur. Phurrur mur grrr rur.” (Ota tämä. Taistelukentälle se kuuluisi joka tapauksessa.) Caine sanoi, sillä hänen oli parempi pysyä täällä ja jos tulisi sellainen tilanne, että hänenkin pitäisi taistella, niin kyllä parannuksen miekallakin itseään puolustaa pystyi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.09.2019
19:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

Nathanaël juoksi pari askelta Avalonin takana, kunnes he pääsivät maassa makaavien vihollisten ruumiiden luokse. Avalon pysähtyi, ja skannasi ruumiita katseellaan. Nathanaël jäi tässä vaiheessa odottamaan, että Avalon varmisti turvallisuuden, tarkkaillen tietysti itsekin ruumiita, ettei yksikään hyökkäisi toisen selkään. Avalon astui varovasti jokaisen maassa olevan ruumiin yli, kunnes pääsi lähelle viimeisiä ruumiita. Avalon rentoutui, ja laski miekkansa. "Reitti selvä, prinssini", hän sanoi, harppoen takaisin prinssinsä lähelle auttaakseen tätä astumaan ruumiiden yli kompastumatta. Nathanaël tarttui Avalonin tarjoamaan käteen helpottuneena, ihan pian he olisivat taas turvassa ja saisivat kerätä voimiaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2019
20:10
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VARG

”Murauh” (Selvästikin), Varg murahti. Olihan se oikeasti hyvä, että prinssi oppi, ja käytäntö oli toki aina parempi kuin teoria. Varg vain olisi silti halunnut sen käytännön oppimisenkin tapahtuvan mieluummin Caenezhissa, kuninkaan opastaessa prinssiä, ei tällaisella maailman matkalla yksin, jossa oli pelissä koko Gildomeran tulevaisuus. Mutta nyt, kun hän oli lupautunut mukaan, mies ei aikonut perääntyä. Vargilla alkoi jo kovin olla kiire takaisin taistelukentälle, mutta ilman asetta hän ei siellä kauaa pärjäisi. Caine kovin tarjosi miehelle isältään nappaamansa miekan toista puolikasta, mutta Varg oli kovin huolissaan miekan käytöstä. Se ei tuntunut hänestä oikealta, sillä ase kuului kuninkaalle, ja kaiken huipuksi se oli vielä taikavoimilla varustettu. Kyllä Varg caenezhilaiseen taikuuteen luotti, mitä ne shamaanit nyt ikinä tekivätkään, mutta se ei ollut silti miehelle tuttua alaa. Mieluummin hän olisi käynyt hakemassa vaikka keittiöstä lihakirveen, luulisi nyt näin isosta talosta sellaisen löytyvän. ”Graug gruuh rarr ruuh” (Oletko nyt ihan varma?) Varg kysyi epävarmasti. Varmasti jostain muualta löytyisi joku toinenkin ase miehelle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2019
20:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NIKITA

Nikita piti silmiään kiinni, pakottaen kasvojensa lihakset rennoiksi, vaikka miestä suututti tosissaan. Hän oli rampana puoliksi oman kuolleen sotilaansa alla, eikä päässyt liikkeelle. Vihollisia olisi ollut ympärillä tapettaviksi vaikka kuinka. Kuitenkin mies kuuli, kuinka joku puhutteli jotain toista prinssinä. Samalla Nikitan murhanhimo nousi kattosta läpi. Jos hän nyt tähän jäisi eikä pääsisi hengissä minnekään, niin ainakin jonkun näistä pirullisista perillisistä hän kyllä raahaisi mukaansa helvettiin. Mies kiristi otettaan miekasta, mutta tunsi samalla, kuinka hänen kätensä ei toiminut kunnolla. Eli siellä oli ainakin jotain vikaa. Kun hän kuuli askeleiden tulevan lähelle, mies tarttui ensimmäiseen jalkaan, jonka huomasi, ja raivoisasti huutaen haukkuja viholliselleen yritti iskeä tätä miekallaan, joka ilmeisesti oli vielä siinä pamauksessa mennyt poikki. No voi nyt jumalauta, piti hänelläkin olla ratkaisevalla hetkellä näin huono tuuri... Hänen kätensä toimi ihan miten sattui, ja aivan liian hitaasti, ja miehen ainoa toivo saada edes naarmu aikaiseksi, olisi että hänen heräämisensä olisi säikäyttänyt uhrinsa. Häntä ihan hävetti, oli tämäkin tapa hyökätä vihollisen kimppuun, mutta hänhän tekisi työnsä loppuun, vei se sitten häneltä vaikka hengen.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 28.09.2019
20:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
KILLIAN

Killian oli yksin työhuoneessaan, edessään pöydällä Dehrahin kartta. Hän tuijotti paperia tiukka ilme kasvoillaan, koittaen parhaansa mukaan keskittyä. Hänellä oli suunnitelma, jota halusi testata. Killian ei ollut ennen kokeillut pitkän matkan magiaa, mutta nyt, kun hän tiesi, missä perilliset olisivat todennäköisesti, tilaisuus oli liian hyvä hänelle. Maagi keräsi kaikki voimansa mitä hänellä oli, ja keskitti katseensa Viramiriin kartalla. Kunhan hän nyt ei vain vahingossa räjäyttäisi pöytään ja karttaan reikää, vaan kirous tosiaan kulkisi sinne, minne pitikin. Nuori maagi manasi kiroustaan pitkään pöydän ääressä, ja tunsi, kuinka voima karkasi hänestä. Tunne teki kipeää, mutta hän ei halunnut luovuttaa. Tämä kaikki oli hänen opintojaan varten, tietää pystyisikö Killian aiheuttamaan tuhoa jonnekin, missä ei fyysisesti ollut. Ja varmastikin tieto tulisi hänelle takaisin, mikäli hän onnistuisi. Kun hän lopulta tunsi hetkensä koittaneen, Killian vapautti kaikki voimansa ja kirouksensa, jotka imeytyivät karttaan.

Maagi itse vajosi polvilleen pöydän viereen, hengittäen raskaasti. Hän oli kuluttanut kaikki voimansa. Temppu oli ollut selvästi vielä aivan liikaa hänelle. Pojan käsivarret olivat jopa kauheammassa kunnossa kuin normaalisti, vuotaen verta ja mätää siteiden läpi. Hienoa, hänen pitäisi pestä ne pian taas uudestaan, ja vaihtaa heti, kun jaksaisi liikkua. Ottaen läheisestä tuolista tukea, Killian nousi istumaan pöydän ääreen. Onneksi hän oli varannut juotavaa lähelle, niin pääsi samantien tutkimaan tuloksia. Kirouksen merkit olivat kadonneet pöydältä, ja koskettaessaan kartan pintaa, Killian huomasi, että kirous ei ollut siinä, eikä pöydässä. Kuitenkaan hän ei tuntenut muuta, kuin oman voimattomuutensa. Oliko hän onnistunut? Oliko Viramir tuhottu? Kai siellä oli edes jotain tapahtunut? Killianilla ei ollut mahdollisuutta tietää, hänen täytyisi jättää kyseisen loitsun harjoittelu myöhemmälle, kun hän olisi kehittynyt voimakkaammaksi. Mutta nyt hänen oli keskityttävä lepäämään. Pitkän tovin maagi kuitenkin joutui vain istumaan paikallaan, ennen kuin pojan jalat vihdoin jaksoivat kantaa tämän huoneeseensa lepäämään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.09.2019
20:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

He olivat melkein päässeet turvallisille vesille, kun Nathanaël huudahti säikähtäneesti. Joku ruumiista ei ollutkaan kuollut, ja oli nyt tarrautuneena prinssin jalkaan! Avalon potkaisi miestä täydellä voimalla leukaan(?), vetäen sen jälkeen säikähtänyttä prinssiään kauemmaksi, kohti turvaa. Saatuaan prinssinsä pois välittömän vaaran tieltä, Avalon tarttui miekkaansa kaksin käsin, ja halkaisi miehen kallon miekallaan(?). Nyt mies olisi varmasti kuollut! "Oletteko kunnossa? Pystyttekö liikkumaan?" Avalon kiiruhti paimentamaan Nathanaëlia kohti turvaa. "Olemme kunnossa, säikähdimme vain", prinssi vastasi. Hyvä, prinssi ei kärsinyt hänen huolimattomuudestaan ja virheestään. Mutta sitä voisi miettiä lisää siinä vaiheessa, kun prinssi oli oikeasti turvassa kartanon seinien sisällä. Loppumatkan Avalon oli erittäin varovainen, toista virhettä hän ei todellakaan tekisi.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.09.2019
21:04
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Varg epäröi selvästi ottaa vastaan Cainen isän asetta, tai no sen puolikasta. ”Mur. Grr hurmur grrr rur pur.” (Olen. Ilman harjoitusta se toimii ihan tavallisen miekan tapaan.) Caine vastasi. ”Mur rur purr, hurrurmurrr Gurr hrrr rrr.” (Onhan se sinulle vähän pieni, mutta olet edustajani taistelussa nyt.) Caine jatkoi ja olisi se parempi kuin ei mitään siihen asti, että Varg saisi oman aseensa takaisin. ”Purr hur mur, grrr rur mur pur.” (älä hukkaa sitäkin, tai isä nylkee minut.) Hän lisäsi vielä keventääkseen tunnelmaa ja virnistäen samalla. ”Purr mur.” (Ole varovainen.) Hän lisäsi vielä ennen kuin Varg lähtisi jatkamaan taistelua. Taistelua, jossa hänenkin olisi ehkä pitänyt auttaa. Vaikka hän kyllä tiesi auttavansa paljon tälläkin tavalla, jonkin hänen caenezhilaisessa kasvatuksessa kuitenkin sanoi, ettei hänen sopinut vain istua sisällä parantamassa haavoittuneita, kun toverit vaaransivat itsensä taistelussa.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 28.09.2019
21:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai oli ilmoittanut, että oli jälleen siinä kunnossa, että voisi ottaa todellisuutta vastaan, Skyler nyökäytti päätään Dakaraille rohkaisevan näköisenä ja otti sen jälkeen takin pois heidän päältään. Julmuus tosiaan paljastui prinssin silmien eteen samantien ja hänestä kyllä tuntui, että voisi mennä takaisin vaan paniikkimajaansa, mutta eihän tästä tulisi mitään, jos Dakarai kykkisi koko ajan vaan piilossa. Vaikka sama kai se oli, missä prinssi aikaansa kulutti, koska ei hänestä hirveän paljoa ollut muutenkaan hyötyä juuri tällä hetkellä. Dakarai kuitenkin asteli lähemmäksi Chathan olinpaikkaa ja istui taas lattialle Chathan lähelle. Ilmeisesti mies kuitenkin oli edelleenkin hengissä tai ei kukaan ainakaan ollut ilmoittanut Chathan tilanteen huonontuvan, mikä oli hyvä asia. Dakarai käänsi pian katsettaan kuitenkin toisaalle katsellen, jos nyt voisi edes jotenkin olla jossain hyödyksi. Mitään sellaista tilanetta ei kuitenkaan oikein näyttänyt olevan juuri tällä hetkellä. Deora puolestaan oli alkanut vesikuskiksi ämpärien kera, koska kaksin käsin kannettavaa olisi ollut vaikea yrittää kantaa murtuneella kädellä. Hän myös yritti selvästi pitää huolta puhtaudesta, ettei kaikkialla vaan olisi verta ja ties mitä ihmisten... jäännöksiä tai jotain vastavaa kuitenkin. Mitenhän sota oli ulkona oikein edistynyt?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.09.2019
21:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Dorianin hyökkäyksessä oli ollut sen verran voimaa, että kirvesmies menetti kätensä kokonaan, mutta se ei juuri näyttänyt tätä haittaavan. Dorian sai saman tien miekasta, ja koska normaali ihminen olisi reagoinut jotenkin siihen, että häneltä katkaistaan käsi, Dorian hämmentyi sen verran, että ei ehtinyt torjua miekaniskua täysin. Hän sai viillon käteensä, muttei mitään vakavaa, ja seuraavaksi hän sai iskettyä veitsensä vihollisen kurkkuun. Ei tämä sentään mikään kuolematon hirviö ollut, joten se sentään tehosi ja mies vajosi maahan polvilleen yskimään verta. Dorian veti veitsensä irti repien sen samalla melko pahaan kuntoon veitsen kärjessä olevan väkäsen ansiosta. Ja ei kauaa mennyt, kun vihollinen kaatui kuolleena maahan. Dorianilla oli mennyt keskittyminen täysin tähän viholliseen, joten hän ei ollut kiinnittänyt kauheasti huomiota, mitä ympärillä tapahtui. Dehrahilaiset olivat saaneet aika hyvin pidettyä viholliset kurissa ja taistelu vaikutti hiipuvan.

Dorian haki katseellaan Farrania, kun tajusi, ettei nähnyt tätä takanaan. Sitten hän näki maassa tutun punaisen viitan. ”Farran!” Dorian huusi juosten prinssin luo peläten pahinta. miten hän oli antanut tämän tapahtua? Ei hän ollut huomannut, että kukaan olisi päässyt ohi Farranin kimppuun ja olisi Farranin nyt pitänyt itsekin sen verran pärjätä. Ja olisi Dorian kuullut, jos tämä olisi tarvinnut apua. Dorian kumartui Farranin viereen ja käänsi tämän ympäri. Hän ei nähnyt mitään merkkiä siitä, että prinssi olisi haavoittunut, eikä hän ollut kuollut. Mutta tämän kasvoissa oli tummia läiskiä, joista valui mustaa paksua töhnää, mikä ei ollut verta. Mitä noituutta tämä nyt oli!? ”Farran! Nyt ei ole aikaa ottaa nokosia.” Dorian yritti ravistella prinssiä hereille, mutta jokin piru tätä nyt riivasi. Hänen oli saatava Farran takaisin kartanolle, missä oli enemmän noituuteen perehtyneitä ammattilaisia. Ehkä joku tietäisi, mistä oli kyse ja mitä Farranille voisi tehdä, jos mitään enää oli tehtävissä.

Dorian laittoi Farranin miekan tämän huotraan talteen, koska ei saisi raahattua molempia erikseen. Sitten hän kiskoi Farranin ylös maasta ja kietoi toisen kätensä Farranin selän taakse saadakseen paremman otteen. Tämän siitä sai, kun lähti sotimaan kaiken maailman velhoja vastaan, mitä ihmettä hän nyt Farranin kanssa tekisi, jos tämä jäisi tähän tilaan? No ehkä hän murehtisi sitä sitten, kun joku asiantuntija olisi ensin todennut mistä oli kyse. Onneksi Farran ei ollut saanut kivetyskirousta päälleen, koska sitten tämän raahaaminen olisi ollut huomattavasti raskaampaa. Dorian lähti raahaamaan Farrania kartanolle, koska tilanne oli täällä aika hallinnassa, eikä hän voinut jättää Farrania vain tänne lojumaan. Onneksi väestösuoja oli melko lähellä, eikä vihollisia tullut kauheasti vastaan, sillä Farrania raahatessa oli hivenen hankala yrittää taistella vastaan. Lopulta hänen onnistui päästä kartanon porteille, jossa lojui kuolleita huolestuttavan paljon, mutta ilmeisesti kartano oli sentään vielä dehrahilaisten hallussa. Dorian huomasi melko pian Avalonin ja prinssi Nathanaëlin, heitä kun oli vaikea olla huomaamattakaan. ”Vaikutatte olevan kunnossa. Tiedättekö, miten on vinemarilaisten ja muiden laita?” Dorian kysyi päästessään tarpeeksi lähelle. Sisälle hekin olivat selvästi matkalla, mutta kumpikaan ei vaikuttanut mitenkään pahasti loukkaantuneelta (?).

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 28.09.2019
22:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Avalon näki jonkun lähestyvän kauempaa, ja oli jo valmis syöksymään tämän kimppuun, ennen kuin tunnisti tämän Dorianiksi, joka raahasi Farrania. "Emme ole hengenvaarassa, suojelemamme suoja täyttyi vihollisen sotilaista ja prinssin voimat alkoivat ehtyä. Emme ole nähneet Vinemarilaisia tai muitakaan. Oletteko itse kunnossa?", Avalon vastasi Dorianille. Koska kartano oli jo aikalailla nurkan takana, Avalon laittoi miekkansa huotraan ja meni Dorianin luokse, aikomuksenaan auttaa tätä kantamaan Farrania. Kuitenkin hänen koskiessaan velttoa prinssiä, polttava tuska täytti käteen tatuoidut riimut. Avalon parahti kivusta, kiroten sitten ravistellen kättään, ihan kuin olisi koskenut jotain kuumaa. Musta magia oli voimakasta, jos se sattui näin paljon jopa hanskojen läpi. Nyt tarkemmin katsoessaan hän näki Farranin kasvoissa olevat tummat läiskät, jotka selvästi olivat kirouksen aiheuttamia. "Pärjäättekö? Voin juosta edeltä hakemaan apua, prinssiinne vaikuttava magia reagoi riimujeni kanssa, joten en itse valitettavasti pysty koskemaan häntä ilman tuskaa", Avalon kysyi. Miten hän onnistuikin olemaan näin hyödytön ihan loppumetreillä. Ärsytti, turhautti ja hävetti vain jättää muita pulaan. Nathanaël katseli huolestuneena vuoroin Farrania, vuoroin kättään hierovaa Avalonia. Ei prinssin pitänyt hänestä huolehtia, vaan hänen prinssistä.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 28.09.2019
23:30
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Ilmeisesti nierdalesilaiset eivät olleet kovin loukkaantuneita, mutta joutuivat vetäytymään, koska vihollisia oli liikaa prinssin voimille. Eikä heillä ollut tietoa muista. Tosin Vargiakaan ei tässä näkynyt (?), vaikka hänen oli pitänyt jäädä puolustamaan portteja. Dorian ei oikein uskonut hänen kaatuneen taistelussa, ehkä tämä oli Cainen luona? Sitten Avalon kysyi Dorianin ja Farranin vointia. ”Minä olen kyllä kunnossa, mutta prinssin tilanteesta en osaa sanoa yhtään, miten vakava se on.” Dorian sanoi edeten samalla kartanon ovia kohti. Farran oli saatava hoitoon pian, vaikkei Dorian tiennyt, millaista hoitoa tämä edes tarvitsi. Avalon oli tulossa auttamaan, mutta sai jonkin kohtauksen koskettuaan Farraniin. Dorian ei ihan käsittänyt, mikä mieheen oli mennyt, toivottavasti tämä pirun rutto ei nyt ollut tarttunut. Hän ei kyllä ollut tuntenut mitään outoa kuskatessaan Farrania. Avalon selitti jotain hämärää, että Farranissa oleva magia reagoi joidenkin riimujen kanssa, joten hän ei voinut koskea Farraniin. Mutta hän voisi kyllä hakea apua. ”Enköhän saa hänet sisälle ominkin avuin, kiitos vain. Mutta ehkä teidän magiatuntemustanne tarvitaan prinssin tilan selvittämisessä? En tiedä mikä kirous häneen iski, mitään ei tapahtunut, hän vain kaatui maahan tajuttomana. Ja koin tarvitsevani jotakin asiantuntevampaa apua hänen kanssaan.” Dorian selitti mennessään sisälle Avalonin ja prinssi Nathanaëlin kanssa (?). Ei hän tiennyt voisiko kukaan maagi tehdä mitään, ei aikaisemmillekaan kirouksille ollut mitään tehtävissä, mutta ei se selvittämättäkään selviäisi.

Kun he pääsivät ruokasaliin, siellä oli jonkin verran ruuhkaa. Onneksi tuttuja ei näkynyt kauheasti. Varg näytti olevan paikalla, muttei mitenkään huonossa kunnossa (?). Chatha taas oli vuoteen omana ja Dakarai päivysti tämän vierellä. ”Dorian, mitä Farranille on tapahtunut!?” Kuului Cainen ääni sieltä, missä hän oli ilmeisesti hoitanut Vargin taisteluhaavoja. ”En tiedä, hänet on ilmeisesti noiduttu.” Dorian sanoi väsyneesti laskien Farranin lattialle. Tämä näytti kamalalta lojuessaan tajuttomana lattialla kasvot mustien läikkien peitossa ja niistä erittyi jotain mustaa töhnää. Dorian oli itsekin saanut kyseistä töhnää päälleen raahatessaan Farrania sisälle, eikä hän ollut yhtään varma miten hyvä sellaiseen oli olla kosketuksissa. Caine oli tullut pian paikalle hyvin huolestuneen näköisenä ja yritti selvästi tehdä jotakin elementtiaseellaan. ”Ei onnistu, sama asia kuin isin kirouksen kanssa, en pysty tekemään mitään.” Caine sanoi, minkä jälkeen pian parantajamaagi tuli paikalle katsomaan, mikä Farrania riivasi.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 29.09.2019
01:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AVALON

Kaikeksi onneksi Dorian pärjäsi itse Farranin kanssa. "Tietenkin osaamiseni on käytettävissä. Varoitan kyllä heti, että prinssi Farraniin on iskenyt voimakas musta magia, ehkä jopa samaa tasoa kuin kuninkaaseeni iskenyt", Avalon kertoi Dorianille. Huonojen uutisten kertominen ei koskaan ollut mukavaa, mutta Dorian, ainakin Avalonin omien odotusten mukaan, varmaan mielummin kuuli karun totuuden eikä mitään sokerikuorrutettuja yltiöpositiivisia toiveita. Vihdoin päästiin myös kartanoon sisälle turvaan.

Ruokasaliin päästyään Avalon varmisti, että joku parantajista otti prinssin paikattavaksi, vaikka ei tällä suuria haavoja ollut. Hänen omat vammansa eivät myöskään tarvinneet kriittistä apua, joten hän voisi odottaa, että prinssi oli hoidettu. Näin ollen parantajiakin jäi yksi enemmän vapaaksi, jos paikalle tulisi joku kiireellisempi potilas. Tähän väliin Avalon meni Galenan luokse Farranin rinnalle, ehkä hän tosiaan toisen maagin avulla saisi keksittyä jonkin ihmeen, jolla Farran saataisiin toipumaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.09.2019
11:39
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VARG

Caine oli kovin varma, että Varg voisi ottaa elementtiaseen toisen puolen, mutta mies ei ollut läheskään yhtä vakuuttunut. Silmäilleen edelleen huolestuneena asetta mies kuitenkin joutui taipumaan, kun prinssi vakuutteli asian olevan okei. Muistutteli tämä kuitenkin ettei Varg saisi kadottaa sitä, mutta vitsi ei juuri nyt miestä hirveästi naurattanut. Ehkä jossain toisessa tilanteessa olisikin, mutta ei nyt, kun hänen pitäisi käyttää jotain noin... arvaamatonta. Tai ainakin miehen omasta mielestä magia oli varsin arvaamaton asia, etenkin hänenkaltaisensa käsissä, joka ei tiennyt siitä yhtään mitään. ”Murrauh grrh ruuh murr mur purr grrh rauh gruuh, mur hurr grrh grauh? Murr?” (Tämä ei siis tule räjähtämään tai repimään kättäni auki, kun isken sillä vihollista? Varmasti?) mies kysyi huolestuneena, mutta lopulta taipui Cainen tahtoon, ja otti aseen vastaan. Prinssi sanoi vielä viimeiset toivotuksensa, pyytäen Vargia olemaan varovainen, ja mies nyökkäsi tälle vastaukseksi. Hän olisi niin varovainen kuin pystyisi, näin huolestuttava ase kädessään. Hän ei tulisi enää koskaan irrottamaan otettaan sekunniksikaan rakkaasta sotavasarastaan tämän jälkeen. Varmaankin sitoisi sen kiinni käteensä pysyvästi. Ja niin Varg lähti palaamaan takaisin taistelukentälle, huomaten vielä lähtiessään astoirwenilaisten ja nierdalesilaisten palaavan paikalle. Varsinkin Farran näytti olevan varsin huolestuttavassa kunnossa, mutta toivottavasti poika selviäisi. Olisi kovin ikävää, jos joku noin nuori ja lupaava miehen alku menehtyisi, ja miten sekin päätyisi vaikuttamaan Caineen? Mutta nyt oli aika palata takaisin puolustusasemiin, eikä huolehtia ulkomaalaisista.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 29.09.2019
11:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
AKINYI

Akinyin keskittyminen oli mennyt suojaloitsun ylläpitämiseen. Kyllä hän periaatteessa olisi voinut auttaa varmasti muutenkin, mutta silloin hänen keskittymisensä olisi voinut helposti herpaantua, joten nainen piti järkevämpänä pysytellä syrjässä. Kaikki oli sujunut varsin hyvin, suojaa ei ollut uhannut vaara, ja vaikka negatiivisia tunnetiloja saapui suojauksen sisäpuolelle, ne eivät olleet aggressiivisia. Kuitenkin jossain vaiheessa Akinyi aisti jotain aivan uutta. Se ei ollut hyökkäävää, mutta hän tunsi, kuinka musta magia alkoi lähestyä hänen luomaansa suojaa. Se sai maagin melkein voimaan pahoin, ja hänen olisi tehnyt mieli kieltää tuota noituutta astumasta suojan sisään. Mutta kuten sanottua, uhka ei ollut aggressiivinen, eikä halunnut sisällä olijoille vahinkoa, joten kyseessä olisi todennäköisesti joko siviili tai oma sotilas. Oliko ulkona siis joku mustan magian käyttäjä vihollissotilaiden joukossa? Akinyi avasi silmiään sen verran, että saattoi nähdä, millainen tapaus astuisi sisälle, ja kyseessä oli Astoirwenin prinssi, joka oli... Akinyin mielestä varsin oksettavassa kunnossa, ja nainen sai vaivoin pidettyä aikaisemman illallisen sisällään. Näky sai hänet voimaan pahoin, ja mustan magian läsnäolo hänen suojansa sisällä inhotti naista sanoinkuvaamattoman paljon. Onneksi naisen läheisyydessä ei ollut ketään, joka kiinnittäisi häneen huomiota, joten Akinyi saattoi leikkiä, ettei olisi koskaan nähnytkään mitään, vaikka oli epämiellyttävän tietoinen kirotun prinssin läsnäolosta.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.09.2019
17:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Varg selvästi kuvitteli, että ase räjähtäisi hänen käsiinsä ja Caine joutui vakuuttelemaan, ettei se ollut yhtään sen vaarallisempi, kuin mikään normaalikaan miekka. Toki jos käyttäjä oli idiootti ja piteli miekkaa esimerkiksi terästä eikä kahvasta, niin toki siinä sai kätensä verille. Mutta ehkä koulutetun sotilaan ei tarvinnut huolehtia moisesta. Koska Varg ei saanut muutakaan asetta tähän hätään, hän joutui tyytymään Cainen tarjoamaan aseeseen. Ja sen kanssa hän sitten lähti samaa aikaa, kun Dorian tuli Farranin kanssa paikalle. Caine ei ollut odottanut, että heitä näkyisi ennen taistelun päättymistä ja etenkin kun Farran näytti siltä, että oli kuollut. Jos Dorian oli hengissä, niin miten Farran voi olla noin pahassa kunnossa? No syy oli se, että joku velho oli velhoillut Farranin tuohon kuntoon ja Caine inhotti nähdä, mihin kuntoon Farran oli saatettu. Häntä suututti, että kun tämä ei ollut tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin, niin sitten joku hemmetin velho tuli mumisemaan mystisiä ja kiroamaan viattomia ihmisiä.

Caine oli toki yrittänyt parhaansa, mutta oli kyllä jo ennen yritystä tiennyt, ettei voinut mitään asialle. Hänen aseensa kun toimi haavoihin, ei mustaan magiaan. Parantaja ja Avalon jäivät sitten pohtimaan Farranin tilaa, Dorian lähti takaisin auttamaan taistelussa, koska ei voinut Farranin tilalle mitään. Mutta jos Farran oli saanut kirouksen, sehän tarkoitti sitä, että se hemmetin velho oli täällä jossain. Oli varmaan jostain piilostaan kironnut Farranin, kun ei uskaltanut kasvokkainkaan vihollista kohdata! Vihaisena Caine nousi Farranin vierestä ja lähti huoneesta. Hän kyllä sille noidalle näyttäisi! Se nyt oli sivu seikka, ettei Cainella ollut aavistustakaan, missä Farran ja Dorian olivat olleet, kun Farran oli kirottu, siitä nyt puhumattakaan, että mitä hän edes tekisi, jos löytäisi mokoman manaajan. Hänen oli vain pakko tehdä jotain.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.09.2019
19:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ILIA

Hyökkäys oli lopulta saavuttanut kaupunginjohtajan talon ja Ilia oli irrottanut oman osastonsa taistelusta ja siirtynyt valeasujen turvin sisälle siltä varalta, että vihollinen pääsisi portista. Valeasun turvin he saivat vielä yhden yllätysedun, kun ne vartijat, jotka sisälle oli jätetty, yllättyivät, kun omat hyökkäsivätkin heidän kimppuunsa. Ruokasaliin oli jätetty vain naiset ja heikot parantamaan loukkaantuneita, heidät saisi helposti tapettua ja se olisi iso tappio Gildomeralle, kun paikalla oli kolme perillisistä. Mutta sitten tulikin yllättävä takaisku, kun jokin taikakehä esti heitä hyökkäämästä huoneeseen. Ilia pohti, mitä heidän nyt kannattaisi tehdä, poistua ja sytyttää kartano tuleen, niin perilliset palaisivat suojaloitsunsa sisälle? Sitten yksi naisista poistui huoneesta ja marssi kohti ulko-ovia edes kiinnittämättä mitään huomiota, että sisälläkin taisteltiin. Kyseessä oli punatukkainen Urumiyan kruununprinsessan sisko. Jos he eivät muita saisi, niin kyllä tämänkin menetys varmasti perillisten taisteluintoa lannistaisi.

Ilia käski muut jatkamaan taistelua ja lähti itse prinsessan perään. Ulkoa dehrahilaiset olivat tajunneet petoksen, ja tulleet auttamaan sisällä olevia. Ilia kuitenkin kiirehti prinsessan perään, ennen kuin tämä karkaisi ulos talosta. ”Teidän korkeutenne! Ette saa lähteä ulos, se on liian vaarallista!” Ilia sanoi astuen naisen eteen estämään tämän lähdön. ”Pois edestä tai näytän sinulle, mikä on vaarallista!” Tyttö sanoi selvästi suunniltaan. ”Yrittäkää rauhoittua, tilanne on hallinnassa, teidän on palattava sisarenne ja muiden luo.” Ilia yritti, mutta tyttö ei antanut periksi. Ilia ei voinut tappaa häntä tässä, täällä oli liikaa vihollisen sotilaita. Niinpä Ilia tarttui prinsessan käteen ja veti tämän viereiseen johtajan huoneeseen, joka oli tyhjä, koska johtaja oli johtamassa taistelua (?). ”Mitä oikein teet!?” Prinsessa valitti, ja yritti päästä Ilian ohi ovelle. ”Suojella teitä, teidän korkeutenne.” Ilia vastasi, vaikka se nyt ei toki ollut hänen tarkoituksensa. ”Olen Urumiyan prinsessa, minua ei tarvitse suojella! En voi vain istua täällä, kun muut taistelevat hengestään.” Tyttö jatkoi jo lähes itkun partaalla. ”Uskokaa minua, autatte parhaiten, kun nyt rauhoitutte ja palaatte takaisin saliin auttamaan haavoittuneita.” Ilia vakuutteli ja häntä harmitti, että hänen oli tapettava niin nuori ja rohkea tyttö.

Prinsessa oli kääntynyt selin Iliaan päin, kun ei tämän ohikaan päässyt. ”No olet kai oikeassa, mutta on raivostuttavaa istua sisällä vain odottamassa, missä kunnossa seuraava tuttu tuodaan turvaan ja hoitoa saamaan.” Tämä vastasi silmiään kuivaten. ”Se on vaikeaa, mutta ei tämä enää kauaa kestä. Kyllä tämä pian helpottaa.” Ilia sanoi ja näki tilaisuutensa koittaneen. ”Tämä sattuu vain hetken, teidän korkeutenne…” Hän sanoi ja kohotti miekkansa tappaakseen tytön mahdollisimman nopeasti, ettei tämä edes ehtisi huomata, mitä tapahtuisi.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com