Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 29.09.2019
20:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calderin osalta taistelu oli sujunut varsin rattoisasti, purkaen ärtyneisyyttään vihollisiin, ja taistelun ollessa hiipumaan päin prinssi oli jo melkein oma itsensä. Ei hän edelleenkään nauttinut siitä, että tiesi olevansa Dehrahissa, orjuuden luvatussa maassa, mutta enää hänen ei tehnyt mieli lyödä seiniä niin pitkään että käsien luut paljastuisivat. Vihollisia ei enää tullut yhtenä solkenaan häntä kohti, jolloin prinssi kerkesi jopa hieman enemmänkin katsoa ympärilleen. Väkeä oli vähentynyt, ja kuolleita makasi maassa siellä täällä. Samassa vihollinen taas jostain hyökkäsi hänen kimppuunsa, ja kiroten prinssi kompastui väistäessään yhteen ruumiiseen maassa. Pikaisena puolustuksena hän päätti käyttää kirveensä elementtivoimia, ja vihollinen sai naamaansa mukavan suihkun, ennen kuin Calder tappoi tämän. ”Kuka piru se oli?” Calder ärähti, ja katseli maassa makaavia ruumiita, kunnes tuttu punapää osui kuolleiden joukossa hänen silmiinsä. Ja nimenomaan pää, joka oli melkein irti isketty. ”Ruffy? Sinäkö se siinä, vanha veikko?” prinssi kysyi, ja asteli lähemmäksi. Ja kyllä, Raufhan se oli. ”Kai sä tiedät, että sä et kuolleena varsinkaan tee yhtään mitään lanteilla?” hän kysyi. Kyllä Calderia harmitti Raufin kuolema, mutta hän oli kuitenkin tuntenut miehen varsin lyhyen aikaa, pari kuukautta ehkä... ”...Mä hoitelen sut myöhemmin, pysy siin-- tai no sinä varmaan pysytkin siinä.” Hieman outoa se oli, kun Rauf ei vastannut prinssille, mutta Calderin oli vielä varmistuttava, että hyökkäys todella oli ohitse, ennen kuin hän murehtisi ryyppykaverinsa kohtaloa. Huomasi hän Laucianinkin jonkun matkan päässä, ja mies oli jopa hengissä. ”No hyvä että edes sinä jaksat jäädä pitää mulle seuraa tänne turmion retkelle, Ruffy päätti ottaa pysyvän loman”, prinssi huudahti kaverilleen. Myöhemmin hänen pitäisi polttaa Ruffyn ruumis, ja etsiä joku joki, joka laskeutuisi mereen, tai sitten hän vain heittäisi tuhkat jonnekin katuojaan. No, hän tekisi sen minkä pystyisi. Prinssin luoma sade jatkui edelleen, mutta alkoi olla jo pikku hiljaa hiipumaan päin, eikä Calder viitsinyt vaivautua sitä ylläpitämään, ellei joku talo jossain syttyisi jälleen palamaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.09.2019
20:52
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Cainen noidanmetsästysretki jäi harmittavan lyhyeksi, mikä oli toisaalta ihan hyvä asia, koska huonostihan siinä varmasti olisi käynyt. No tuskin olisi edes koko noitaa löytänyt, eikä tämä nyt varmaan kaupunkiin ollut jäänyt ihmettelemään. Ellei väijynyt seuraavan nurkan takana valmiina heittämään jotain ruttoa seuraavan onnettoman niskaan. Ja kai häntä estänyt vartija ihan oikeassa oli, että hänen olisi vain palattava takaisin, ennen kuin joku huolestuisi ja lähtisi etsimään ja joutuisi itse vaaraan. Sitten vartija alkoi kuitenkin kuulostaa sen verran omituiselta puheissaan, että Caine kääntyi juuri parahiksi huomaavan vaaran. Hän ehti pois miekaniskun edestä. ”Mikä ihme sinuun meni?” Hän ihmetteli, mutta mies ei ehkä tainnutkaan olla Dehrahin sotilas tai sitten johtajalla oli jäänyt jotain todella pahasti hampaankoloon. ”Valitan, teidän korkeutenne, mutta tottelen vain määräyksiä. Tämä ei ole mitenkään henkilökohtaista.” Mies sanoi ja seuraavaan iskuun Caine oli jo valmiimpi ja iski takaisin omalla miekallaan, jonka sentään oli tajunnut ottaa mukaan hurjalle noitaretkelleen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.09.2019
21:03
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ILIA

Prinsessa valitettavasti huomasi Ilian aikeet hyökätä ja sai väistettyä. Mutta eipä nuorella prinsessalla ollut mitään selviytymismahdollisuuksia. Vaikka se toki jo yllätti, että tytöllä ylipäänsä oli ase mukana ja tämä osasi jopa käyttää sitä. Mutta hän oli silti haarniskoimaton eikä mikään soturi, joten vastarinta oli aika turhaa. Hieman harmillista joutua pitkittämään neidin kuolemaa, tämä olisi voinut kuolla armollisesti ihan huomaamattaan, sen sijaan että yritti taistella hengestään. ”Millainen mies oikein iskee takaapäin heikomman kimppuun? Häpeäisit!” Tyttö paasasi, eikä Ilia oikein ymmärtänyt, mikä tätä vaivasi. Johtuiko se shokista, ettei tämä normaalin naisen tapaan vain anellut itku kurkussa armoa? Ja kun tämä selvästi osasikin ihan taistella, eikä vain huitonut epätoivoisesti miekalla. Ja sitten ilia teki arviointivirheen ja nainen sai huijattua hänet oven edestä ja livahdettua ohi. kiroten ilia juoksi perään ja sai naisen kiinni heti, kun tämä vain pääsi ovesta käytävälle. Nainen yritti iskeä miekalla, mutta Ilia sai lyötyä tältä aseen kädestä. Se putosi kolahtaen kivilattialle. Ilia painoi punatukkaisen naisen seinää vasten ja painoi miekankärkeä tämän kurkulle. Muttei jostain syystä kyennyt tappamaan tätä. Hänen kätensä tärisi. ”Sir Ilia! Olemme jäämässä pahasti alakynteen. Kapteeni Detroskov on kaatunut!” Joku sotilas tuli paikalle. Ilia laski aseensa ja päästi naisen irti ja kääntyi miehen puoleen. ”Vetäydytään!” Hän käski ja lähti sitten keräämään vähiä jäljelle jääneitä joukkojaan ulos.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.09.2019
21:08
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine ei oikein tajunnut, mitä oli tapahtunut. Hän oli melkein päässyt pakoon, mutta sitten vihollinen oli saanut hänet kiinni, eikä paikalla ilmeisesti ollut ketään omalta puolelta, vaan noita vihollisen vakoojia. Hän menetti aseensa ja oli jo aivan varma, että kuolisi. Mutta sitten hän näki vihollisen epäröivän. Tilanne eteni niin nopeasti, ettei Caine edes tajunnut pelastuneensa juuri täpärästi, kun vihollinen alkoi perääntyä. Hän seisoi hetken tuijottaen tyhmänä pakenijoitten perään, kunnes tajusi, ettei tähän kannattanut jäädä ihmettelemään. Caine nosti aseensa maasta ja palasi ruokasaliin muiden kanssa ja meni vain jatkamaan parantamisessa avustamista, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 29.09.2019
21:47
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Vihdoin vihollisten määrä alkoi jopa vähentymään jokaisen uuden tapon jälkeen. Laucian napautti aseensa takaisin kävelykeppimuotoon, tässä vaiheessa hän ei enää oikeastaan tarvinnut sitä ruoskana hoidellessaan viimeisiä pois päiviltä. Sitten Calder huutelikin vähän matkan päästä, että Rauf oli päättänyt ottaa pysyvän loman. Varas kääntyi hieman ymmällään katsomaan, mitä Calder oikein tarkoitti, ja näki Calderin Raufin ruumiin vierellä. Ai tuota Calder tarkoitti. Laucian käveli Calderin luo, ja jäi siihen tarkkailemaan tilannetta. Pitäisikö hänen yrittää lohduttaa Calderia? Ei toinen nyt täysin tolaltaan ollut, mutta vaikutti Raufin kuolema kuitenkin. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että Laucian ei itse surrut Raufin kuolemaa. Hän oli elämänsä aikana surrut vain muutamaa ihmistä, eikä Rauf tässä parin kuukauden aikana ollut ehtinyt sille lyhyelle listalle. No, ainakin hän voisi vahtia, että mikään satunnainen vihollinen ei pääsisi surevan Calderin kimppuun. "Lepää rauhassa", Laucian sanoi osoittaakseen kuitenkin jotain kunnioitusta Raufin muistolle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 30.09.2019
00:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Vihollisen hyökkäys oli saatu torjuttua. Dorian oli jäänyt portin lähistölle auttamaan nyt, kun ei katsonut tarpeelliseksi lähteä pidemmälle. Dehrahin joukot selviäisivät kyllä lopuista. Dorian ei ollut ihan varma, oliko kaikki viholliset saatu tapettua, vai oliko heitä päässyt pakoon tai otettu yhtäkään vangiksi kuulustelua varten. Omastakaan joukosta Dorian ei ollut ihan varma. Sisälle jääneet nyt olivat turvassa ja kunnossa ja nierdalesilaiset olivat selvinneet sisälle melko hyvissä voimin. Chatha oli tainnut olla haavoittuneena huoneessa, kun Dorian oli vienyt Farranin sisälle. Prinssin tilanne ei vaikuttanut kovin lupaavalta ja jos Avalonin arvio piti paikkansa, parantajamaageista tuskin olisi mitään apua. Heidän pitäisi löytää kirouksen langettaja ja hoidella tämä. Ja sitten, jos vihollinen pystyi ilman fyysistä läsnäoloa vain hyökkäämään ja kiroamaan heidän puoleltaan väkeä, tästä reissusta tulisi huomattavasti haastavampaa. Dorian palasi kuitenkin sisälle ja ruokasaliin, jossa edelleen oli sotilaita parannettavana. Farran ei näyttänyt yhtään paremmalta, kuin aikaisemminkaan. Mitähän hänenkin kanssaan nyt sitten pitäisi tehdä? Jättää tänne? Tuskin kaupunginjohtaja innostuisi siitä, että saisi kirotun prinssin vaivoikseen. Mutta jos Dorian veisi hänet takaisin Astoirweniin, siellä menetettäisiin toivo aivan täysin. ”Oletko loukkaantunut?” Kuului ääni Dorianin läheltä ja hän käänsi väsyneen katseensa parantajamaagiin. ”En vakavasti. Onko prinssin tilasta selvinnyt mitään?” Dorian kysyi. ” Musta magia on vahvaa, en ole ihan tarkka millaisesta kirouksesta on kyse, mutta epäilen vahvasti, että se kuuluu samaan luokkaan, mitä hallitsijoiden ylle on langetettu. Eikä minun, Avalon-herran tai Akinyi-neidin voimat riitä sen parantamiseen.” Nainen vastasi ja sitä Doriankin oli pelännyt.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2019
14:09
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Kun hyökkäys oli saatu taltutettua, Calder pohti, mitä oikein tekisi Raufin ruumiin kanssa. Hän ei haluaisi kuitenkaan jättää kaveriaan Dehrahiin, mutta oliko siinä nyt lopulta järkeä kantaa ruumista monta kilometriä kotiinkaan, vaikka hän sinne olikin päättänyt suunnata. Lisäksi, jos täällä alettaisiin vielä yön aikana keräämään ruumiita jonnekin, niin sitten prinssi ainakin hävittäisi Raufin. Pitäisikö hänen todella kantaa toinen takaisin kartanolle? Varmaankin. Ja pitäisikö mieheen kirjoittaa joku lappu, että dehrahilaiset eivät tähän saisi koskea? No, sitä tuskin tarvittaisiin, jos Calder pääsisi sanomaan kaupunginjohtajalle, että halusi Raufin ruumiin kanssa toimittavan vinemarilaisten tapaan, niin tämä ehkä sanoisi, minne ruumiin voisi jättää siksi aikaa, että prinssi saisi ensin hieman levättyä. ”Kuitenkin ihan uhalla tulit tänne, etkä jäänyt lähemmäksi kartanoa, rumilus”, Calder murahti, kun nosti velton ruumiin jotenkin mukaansa. ”No, Cin, kuinka sinulla kävi?” prinssi päätti alkaa kysellä toiselta tuloksia tässä matkaa tehdessä. ”Raufin ruumiin polttamiset voisi varmaan hoitaa vielä huomenna ennen lähtöä, mutta musta tuntuu, että sekin saattaa jäädä päivän puolelle. En minä jaksa kuitenkaan aamulla olla jo liikkeellä”, hän selitti jatkosuunnitelmiaan.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.09.2019
14:58
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Jonkun aikaa istuttuaan Raufin vieressä Calder lähti vihdoin liikkeelle. Laucian auttoi Calderia asettelemaan Raufin mukavasti kannettavaksi(?), kun tämä nosti ruumiin mukaansa. "61", Laucian vastasi Calderin kysyessä, miten kävi. Siinä kulkiessa Laucian sattui näkemään itsensä jonkun talon ikkunan heijastuksesta. No kyllä hän näytti siltä, että oli teurastanut suuren joukon väkeä. Vaatteet olivat märkänä verestä, hiukset eivät olleet paljoa puhtaampia, ja kasvoillakin oli roiskeita. "Minne me muka olemme lähdössä?" Laucian kysyi, aavistellen pahaa Calderin miettiessä Raufin hautajaisia, esittäen ettei arvannut toisen mahdollisesti miettivän kotiinlähtöä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2019
15:24
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder naurahti kuivakasti, kun Laucian ilmoitti oman tuloksensa tapoista. ”Auts, taisin hävitä siis tällä kertaa”, prinssi totesi kevyesti. Se olisi sitten hänen tarjottava seuraava baarireissu. Onneksi Laucian oli aika kevytsarjalainen oikeasti, joten ehkä hän ei retken jälkeen olisi täysin persaukinen. Sen jälkeen mies kysyi, minne he tässä olivat lähdössä. Ai, eikö Calder ollut muistanut mainita? Ei kun ehkä Laucian ei ollut sillä hetkellä huoneessa, ei että prinssi olisi tarkastanut ketä oli paikalla, kun teki ilmoituksensa yöllä kiukkuspäissään. ”Vinemariin. Me ei sopeuduta tähän joukkoon, tai en ainakaan minä. Suoraan sanottuna en voi sietää sitä prinssiä silmissäni”, Calder vastasi, viitaten viimeisellä lauseella Dakaraihin. Hän ei uskonut, että hänen tarvitsisi tarkemmin selitellä asiaa varkaalle, mies oli varmasti kyllä huomannut, kuinka kruununperijät olivat riitaantuneet ruokapöydässä. ”Ja sen lisäksi... en ikinä haluaisi hänen apuaan Vinemarin pelastuksessa. Ei, että uskoisin moisen itsekkään kakaran edes lähtevän minnekään eteenpäin, kun Dehrahissa on saatu asiat kuntoon. Parempi lähteä nyt. Tai siis päivällä.”

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.09.2019
16:18
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian huokaisi kuullessaan Calderin vastauksen, jotä hän kyllä oli pelännytkin. "Tiedät kyllä, että se ei ole oikeasti vaihtoehto. Ellet halua päästä pölkylle maanpetturina. Puhumattakaan mitä mieltä Chaton olisi asiasta. Ikävä kyllä meidän on pakko jatkaa, vaikka kyllä minullakin on paha maku suussa tämän väen kanssa työskentelemisestä. Eikä meillä ole muutenkaan varaa tuomita Vinemaria ihan vain koska yksi prinsseistä sattuu olemaan mikä on. Jos kaikki kiikastaa vain siitä, matkalle mahtuu kyllä monta vahinkoa ja onnettomuutta, varsinkin jos hän jollain ihmeellä jatkaa Dehrahista eteenpäin", Laucian madalsi ääntään lopussa ihan kaiken varalta. Kuninkaallisen murha olisi aina viimeinen ratkaisu, mutta jos siihen ajautui, Laucian kyllä osaisi saada sen näyttämään traagiselta kohtalon oikulta. Sotatilanteessa se olisi jopa naurettavan helppoa. Mutta ehkä Calder kuuntelisi jotain järjen ääntä, eikä siihen tarvitsisi turvautua.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2019
17:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Laucian kovasti yritti väittää prinssille, ettei palaaminen ollut vaihtoehto. Kyllä Calder itsekin tiesi, ettei palaaminen helppoa tulisi olemaan, mutta hän ei sitä pelännyt. ”Mitä viimeksi kävin kokeilemassa, niin ei siinä kovin huonosti käynyt”, hän totesi vitsaillen, kun Laucian huomautti teloituksen todennäköisyydestä. Ja melko varmasti sinne prinssin tie veisikin, jos hän varomaton olisi. Lilianin reaktio taas olisi hieman ongelmallisempi, mutta tyttö varmasti ymmärtäisi, jos hän selittäisi Dehrahin orjakulttuurin ja valtion prinssin suhtautumisen asiaan. Tuskin pikkusiskokaan voisi prinssiä syyttää tämän päätöksestä. ”Ai sinä pystyt peräti työskentelemään näiden kanssa? Noh, minä en. Ja ei Vinemarissakaan sodassa ole vielä kaikkia keinoja käytetty. Douglas ei hallitse kirvestä, minä hallitsen. Vaikeaa siitä tulisi, mutta tuskin mahdotonta... Varmastikaan...” prinssi sanoi, lisäten kuitenkin viimeisen sanansa hieman epävarmemmin. Ei, nyt hän ei saisi horjua tässä. ”Cin, tässä ei ole kyse vain pikkuisesta illallisriidasta, vaikka siitä kaikki lähtikin. Minulle on selvinnyt varmaksi, ettei sen turmion tuholaisen mieltä muuta mikään, ja Dehrah tulee olemaan tuhoon tuomittu, joko tässä sodassa tai Dakarain valtakaudella. Ja me yritämme täällä pelastaa tätä tuhoa, kun kotona on meille molemmille tärkeitä ihmisiä vaarassa? Kuuntele nyt itseäsi, mies, mitä oikein höpiset”, Calder vastasi. Kyllä, hänen suurin ongelmansa ja syynsä lähtöön oli juurikin Dakarai, mutta ehkä hänen kannattaisi hieman koittaa puhua muustakin kuin omasta ongelmastaan ulkomaisen prinssin kanssa, että saisi Laucianin pään käännettyä.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.09.2019
18:17
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Ja toivot, että salama iskee kahdesti ja saat taas jonkin kohtalon oikun takia pitää pääsi?" Laucian vastasi Calderin vitsailuun edellisestä kerrasta teloituslavalla. "Jos ongelma on todella niin laaja, hoidan Dakarain pois päiväjärjestyksestä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ongelma ratkaistu. Eikä kukaan edes epäilisi sen kummemmin", Laucian tarjosi Calderin sanoessa, että Dehrah oli tuhoontuomittu joka tapauksessa. Pitikin Calderin alkaa itsepäiseksi juuri tästä asiasta. Vihdoin he kuitenkin pääsivät takaisin kartanon sisälle. "Ja miten ajattelit pärjätä kotona? Siellä ei puolustusjoukoilla ollut kovin hyvät paikat lähtiessä, enkä usko että tilanne on sen kummemmin parantunut. Kahdestaanko me käännetään sodan kulku omaksi eduksi? Olen kyllä imarreltu, että luotat kykyihini niin paljon, mutta en minäkään edes sinun ja taika-aseesi kanssa pärjää armeijalle. Muuten ei olisi edes tarvinnut lähteä tälle koko retkelle", Laucian jatkoi väittelyä heidän kävellessään sisään ruokasaliin(?). Laucian puhui tahallaan kantavalla äänellä, ehkä joku muukin uskaltautuisi tulemaan mukaan puhumaan Calderille järkeä. Tai Calder tajuaisi muiden edessä, kuinka typerästi hän nyt oli käyttäytymässä. "Vinemarin takia tänne lähdettiin alunperinkin, ihan omien sanojesi mukaan. Se ei muutu siitä mihinkään, vaikka sinulla olisikin kauheat erimielisyydet Dakarain kanssa asioista. Minä voin jatkaa yhteistyötä muiden kanssa Dakarain läsnäolosta huolimatta. Hän nyt sattuu olemaan pienempi paha kaikkeen muuhun verrattuna tällä hetkellä. Minun ei varmaan tarvitse muistuttaa, että hyppäsit jo paronin mukana pienemmän pahan kelkkaan saadaksesi hyötyä isommassa mittakaavassa. Ota tämä tilanne samalla asenteella."

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2019
18:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Laucian ei jaksanut uskoa Calderin onnistuvan selviämään kahdesti, mutta aiheesta oli silti hauskaa heittää vitsiä. Mutta takaisin vakavampiin aiheisiin, ja mies ei ollut antamassa piiruakaan periksi. Ehdottipa jopa, että voisi sopivan tilaisuuden tullen tappaa Dakarain. ”Niin paljon kuin minua houkutteleekin suostua tuohon... Mutta en olisi liian varma. Palkkatappajien kilta oli muistaakseni ihan erikseen”, prinssi vastasi. Tai no saattoivathan varkaatkin tehdä niitä hommia, mutta Calder mielsi Laucianin juurikin enemmän varkaaksi kuin murhaajaksi, vaikka verta miehen käsistä ja historiasta varmasti löytyi.

Kartanon pihalla joku palvelija oli tulossa auttamaan Raufin kanssa, luullen ilmeisesti, että mies oli loukkaantunut, mutta Calder selitti tälle vain, että halusi toimia kaverinsa ruumiin kanssa vinemarilaiseen tapaan. Palvelija auttoi prinssiä siirtämään ruumiin syrjään, josta sitä ei vietäisi, ja näin hän pääsi jatkamaan riitaansa Laucianin kanssa sisälle kartanoon.

Laucian laukoi kuitenkin edelleen huomautuksia, etteivät he omin voimin voisi pelastaa Vinemaria, ja niin Calder oli itsekin uskonut lähtiessään, mutta jos se tarkoitti orjaprinssiltä avun ottamista, hän ei suostuisi siihen. ”Ja nyt toivon, etten olisikaan koskaan lähtenyt. Erehdyin luulemaan, että tästä olisi apua, mutta jossain minullakin menee ylpeyteni kanssa raja. Sinä tiedät kyllä, että hyväksyn rinnalleni taisteluun kenet vaan, mutta orjuuttajien kohdalla minulla tulee raja vastaan”, ilmoitti itsepäisesti. Hänellä alkoi ehkä hieman palamaan hermot taas. ”Ja miksi sinä nyt olet niin kiintynyt tähän porukkaan? Oletko todella tullut hulluksi?” Vielä loppuun mies kehtasi muistuttaa siitä pirun paronista, jota prinssi halveksi, ja olisi halunnut hävittää muistonsa koko miehestä ja kaikesta tähän liittyvästä. ”Paroni on harmiton, ja kulkee kiltisti talutushihnassa, kun hänelle näytti sen yhden ainoan kerran paikkansa! Orjaprinssi on hieman suuremman luokan ongelma, jos et ole sattunut huomaamaan kuin joku puoliksi unohdettu kartanonherra”, Calder ärähti jo vihaisemmin. ”Hetkinen, mitä ihmettä te oikein raivoatte? Täällä on tarkoitus parantaa porukkaa, ja osa tarvitsee lepoa”, Skyler huomautti jonkun potilaan vierestä. Gerosilaismaagi istui yksin jossain nurkassaan, varmaankin tekemässä loitsujaan, ja caenezhin karhumies tuli hieman vinemarilaisten perässä huoneeseen.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 30.09.2019
21:13
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Potilaille ei ollut tulla loppua, etenkin nyt kun sota alkoi olla ohi ja kauempaa saatiin haavoittuneita tovereita raahattua hoitoon. Caine alkoi olla jo aivan valmis jatkamaan ikävästi keskeytettyjä uniaan, mutta tässä menisi vielä ikävän kauan. Lisäksi Cainen seikkailun aikana Farranin tilasta oltiin saatu se selville, ettei kukaan saanut selville siitä juuri mitään. Ainoastaan, että hänet oli kirottu ja sille nyt ei voinut mitään. Muuten ainakin heidän joukollaan oli sujunut ihan hyvin. Farran oli kirottu johonkin mönjäkuumeeseen, muttei ilmeisesti ollut kuitenkaan ihan tuomittu kuolemaan. Chathakaan ei ollut vielä kuollut ja muille ei pahempaa vahinkoa edes tullut. Toki sitten oli dehrahilaisia sotilaita, joilla ei mennyt ihan niin hyvin, mutta moni odotti vain toipumista eikä ollut missään välittömässä vaarassa. Tiedä sitten paljon ulkona makasi jo kuolleena.

Sitten kuului tuttua riitelyä, mikä oli ilahduttavaa kuultavaa siksi, että ainakin Calder ja Laucian olivat sen verran hyvässä hapessa, että riidellä jaksoivat edelleen. Varg tuli myös heidän kanssaan, mikä oli hienoa, ellei tämä sitten ollut hukannut Cainen lainaamaa asetta. Koska sitten saisi kyllä etsiä sen itse, Caine ei jaksaisi. Eikä Vargin käsikään ollut tainnut räjähtää irti pelottavan magian takia, mikä oli myös erittäin hyvä asia. Eli kaikki oli oikeastaan aika hyvin, eikä kukaan heidän porukastaan edes kuollut! No Farran oli ikävä takaisku, mutta Caine ei nyt jaksanut murehtia mihin Farran saataisiin laitettua talteen loppureissun ajaksi. Koska ei tätä nyt mukana voinut raahata ja entä jos kirous tarttuisi? Skyler ei pitänyt Calderin ja Laucianin raivoamista kotoisana, koska halusi heidän lopettavan ja antavan sairaiden toipua rauhassa. ”Oletteko loukkaantuneita?” Parantajanoita kysyi, mutta nähtäväksi jäi, kuuluiko naisen hiljainen ääni riidan yli. Calder nyt tuskin oli ehtinyt rauhoittua aikaisemmasta niin paljoa, ainakaan riidasta päätellen, että antaisi Cainen tulla miekkoineen lähellekään. Joten hän ei vaivautunut edes ehdottamaan. Lisäksi kaksikko vaikutti olevan ihan kunnossa, vaikka Laucian näyttikin ainakin kolmesti kuolleelta ja henkiin nousseelta.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 30.09.2019
21:51
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai istui edelleenkin Chathan vieressä ja odotti tämän heräämistä, mutta vielä toistaiseksi mitään heräämisen suuntaan ei ollut tapahtunut. No ei Dakarai muutakaan voinut kuin odottaa. Ruokasaliin alkoi kuitenkin tulemaan pikku hiljaa muitakin ja tunnisti Dakarai ikäväkseen myös Calderin kiukuttelut tai jonkun riidan Laucianin kera. Dakarai mietti hiljaa itsekseen vaan, että miten Laucian jaksoi Calderia, joka kiukutteli koko ajan tuolla tavalla? Mihinhän he olivat sen rappiojuopon jättäneet? Ei kun Raufhan kannettiinkin sisään hieman jälkikäteen ja laitettiin lattian nurkkaan ikään kuin sivuun odottamaan jotain. Oliko hän kuollut? No ei juoppo Dakarain silmiin kovinkaan eloisaltakaan vaikuttanut, mutta sen siitä sai, kun laittoi juopon sotaan. Ei, että Dakaraille itselleenkään yhtään olisi paremmin taistelutantereella käynyt, mutta sitä oli turha miettiä, koska Dakarai ei ollut taistelutantereella. Mutta oliko se vihollishyökkäys nyt sitten siinä vai?

Dakarai käänsi kuitenkin katseensa takaisin Chathaan, joka makasi edelleenkin hiljaa paikallaan. Mitään muutoksia ei näkynyt vieläkään ja Dakarai alkoi hieman turhautumaan. Entä, jos Chatha olisikin kuollut? Dakarai vei toisen kätensä etusormea Chathan nenän alapuolelle varmistaakseen, että tämä hengitti ja kyllä Chatha edelleenkin hengitti(?), joten ei tämä ainakaan kuollut ollut. Ei Dakarai kuitenkaan tiennyt, että oliko tilanne muuten hyvä Chathan suhteen. Pian kaupungin johtaja kuitenkin asteli huoneeseen katsellen seuraavaksi ruokasalin veristä menoa. "Hyökkäys on saanut päätökseen. Me voimme kyllä jatkaa tästä nyt itse loppuun. Te voitte halutessanne käydä kylvyssä ja mennä takaisin nukkumaan", johtaja kertoi. "Hyvää työtä kuitenkin kaikilta. Kiitoksia avustanne", johtaja kiitteli vielä loppuun. Niin, varmaankin niitä, joista oli oikeasti ollut apua. Dakaraista tuskin oli ollut, koska hän oli vain kykkinyt kartanossa, panikoinut ja ollut Skylerin tekemässä paniikkimajassa. Mutta Dakarai nyt kuitenkin oli maan prinssi, että tietenkin menettely oli itsestään selvä eikä Dakarailta varmaankaan edes taidettu odottaa juuri enempää. No oli hän toki yrittänyt parhaansa olla parantajien avustajana, mutta se oli lähinnä ollut veden rahtaamista keittiöstä ruokasaliin. Toki tyhjää parempi, mutta Dakarai olisi ehkä kuitenkin halunnut olla enemmän mukana ja osoittaa edes jotain osaamista, mutta... No Dakarai oli melko varma, että olisi samassa kunnossa sen vinemarilaisen rappiojuopon kanssa, jos olisi itse taistelussa ollut mukana. Harmi, ettei Calderinkin kuollut... Dakarai tosin mietti jo seuraavaksi sitäkin, että pitäisikö hänen myöntää Calderille se, mitä olikaan ruokasalissa kykkimisensä aikana tajunnut. Dakarai ei kyllä halunnut myöntää toisen olevan oikeassa, mutta periaatteessa... pitäisikö hänen?

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 30.09.2019
22:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

"Palkkatappajat on erikseen, kyllä, mutta ei se loppujen lopuksi niin erilaista ole. Mene huomaamatta sisään, hoida homma, huomaamattomasti ulos. Tarvitsee vain osata tappaa tehokkaasti", Laucian kohautti olkiaan. Oli siinä tietysti enemmänkin eroja, mutta sai jäädä tältä erää siihen.

"Vihjailetko jotain? Minä vain pystyn nielemään ylpeyteni, jos siitä on hyötyä omilleni. Ja tässä vaiheessa koen, että kaikkia muita tarvitaan. Jopa kirottua orjaprinssiä. Ainakin orjaprinssi pysyttelisi sodan jälkeen kiltisti kotona eikä juokse kaduilla polttamassa koko kaupunkia. Muutama orjakauppias silloin tällöin on paljon helpompi hoitaa, kuin täysimittainen armeija", Laucianin ääneen hiipi hivahdus myrkyllisyyttä. Laucian alkoi itsekin ärtyä, jos Calder oikeasti yritti vihjailla, että hän olisi vaihtamassa leiriä orjakauppiaiden puolelle muuten kuin pakon edessä. Orjuuttakoon vaikka koko muun maailman, kunhan pelastaisi Vinemarin ja jättäisi sen sitten rauhaan! Ihan kuin Lauciania kiinnostaisi jokaisen satunnaisen ihmisen kohtalo. "Tarkoitus pyhittää keinot", Laucian mutisi hiljaa. Sitten Laucianin onneksi se parantajanoita kyseli, olivatko he loukkaantuneita, ja varas sai tekosyyn jättää Calder toistaiseksi mököttämään itsekseen. "Erinomainen kysymys, pitäisi kai katsoa, paljonko tästä verestä on omaani", Laucian tokaisi ja siirtyi parantajien puoleen, kiskoen paidan päältään. Olihan niitä haavoja kertynyt, mutta onneksi mikään ei ollut vakava. Tovi siinä kyllä menisi puhdistaa ja sitoa kaikki. Saisipa siinä aikaa rauhoittua ja miettiä uutta lähestymistapaa Calderin rauhottamiseen, jos kukaan muu ei onnistuisi puhumaan järkeä tuohon idioottiin lähtemisen suhteen. Laucian aloitti kävelykeppinsä puhdistamisen samalla, kun joku parantajista alkoi paikkaamaan häntä.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 30.09.2019
23:28
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”No mistä pirusta mun pitäisi muka tietää, mitä tuolla sinun päässä oikein liikkuu?” Calder kysyi aivan yhtä vihaisena Laucianilta. Sehän tästä nyt vielä oli puuttunutkin, että varkaan kanssa meni sukset ristiin. ”Tai antaa olla, tee mitä haluat”, prinssi murahti. Joku parantaja kävi kysymässä, olisiko avulle tarvetta, ja Laucian kuulosti ottavan avun vastaan. Hyvä, sitten Calderilla oli vielä yksi syy vähemmän jäädä huoneeseen. ”Olen kunnossa”, hän vastasi, ja painui etsimään kaupunginjohtajaa. Aluksi hän oli ajatellut säästää Raufin ruumiin polton myöhemmäksi, kun oli ensin saanut levättyä, mutta nyt tuntui juuri siltä, että hän halusi hetken olla rauhassa. Lopulta prinssi löysi miehen, ja sai tahtonsa läpi, kun lupasi hoitaa homman syrjemmässä, että pääkadut pysyivät auki. Calder päätti vielä hakea viinileilinsä, ja nappasi Raufinkin viinakset (jos sillä oli jäänyt jäljelle?), ja yhden kolikon. Ei hän tiennyt miksi, mutta ottipahan vaan. Prinssi sai kantoavuksi mukaan pari paremmassa kunnossa olevaa miestä, jotka samalla näyttivät, missä ruumiin voisi polttaa rauhassa.

Raufin ruumis saatiin lopulta palamaan, Calderin ryypätessä hiljaa nuotiota tuijottaen, kunnes keksi, mistä se kolikko oli hänen mieleensä tullut. Siitähän Rauf oli viimeiset hetkensä prinssille nurissut. Enempää asiaa miettimättä hän päätti heittää kolikon liekkeihin. ”Ole hyvä, siinä lanttisi”, Calder naurahti kuivakasti. Sphintus löysi jossain vaiheessa isäntänsä, eikä prinssi tiennyt, mistä eläin oli siihen ilmestynyt, mutta käärmeen läsnäolo oli aina tervetullutta. Hiljaisena hän silitti kaulansa ympärille kiertyneen matelijan pintaa, aina välillä hörpäten leilistään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 02.10.2019
00:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Doriankin oli saanut kätensä paikattua, mutta sitten ongelmana olikin Farran ja se oli iso ongelma. Toki Farran yleensä oli juurikin ongelma, mutta nyt hän oli kyllä vienyt senkin aivan uudelle tasolle. No ehkä hän ei kuolisi tuohon loppuyön aikana, jota tuskin oli paljoa jäljellä. Mutta ehkä olisi hyvä levätä ja selvittää ajatuksia, ennen kuin alkaisi pohtimaan, että mitähän ihmettä hänen kuninkaalliselle korkeudelleen nyt pitäisi oikein tehdä. Johtaja tuli jossain kohtaa saliin kehumaan ja kiittämään hyvästä työstä ja he jatkaisivat tästä sitten. He voisivat alkaa mennä nukkumaan. Caine oli jo nukahtanut veriselle lattialle tyytyväisenä kuin nyt vähintään prinssi konsanaan, mutta tuskin häntä nyt siihen jätettäisiin. ”Jos Farranille ei voi nyt tehdä yhtään mitään, vien hänet varmaan huoneeseensa? Tuskin häntä tähänkään voi jättää.” Dorian varmisti vielä parantajamaagilta, koska hän ei tiennyt miten kirottujen ihmisten kanssa tulisi toimia ja oliko Farran ylipäänsä vaaraksi muille tuossa tilassa. ”Ehkä tosiaan parempi viedä hänet nyt alkuun ihan omaan sänkyyn. En uskalla sanoa, että keksisimme mitä hänelle voisi tehdä, todennäköisesti emme voi mitään ennen kuin löydämme kirouksen langettaneen maagin.” Nainen sanoi, mutta sen käsityksen Doriankin oli tilanteesta jo saanut. Hän nyökkäsi vain ja nosti Farranin maasta ja lähti kantamaan tätä heidän huoneelleen. Farranin varusteet, jotka oli tutkimuksen ajaksi riisuttu, nyt toki jäivät jälkeen, mutta jos joku palvelija ei niitä toisi, hän voisi hakea ne, kun Farran olisi vuoteessa. No onneksi joku oli tajunnut ottaa Farranin kamppeet ja tulla perässä, niin Dorianin ei tarvinnut vaivautua. Joku oli tajunnut auttaa Chathankin huoneelleen toipumaan nyt, kun tällä ei ollut enää välitöntä vaaraa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 02.10.2019
12:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
VARG

Varg oli tullut tarkistamaan, missä kunnossa porukka oli, ja suurin osa näytti olevan enemmän tai vähemmän kunnossa, mutta ei mies voinut olla ihan satavarma, kun ei muistanut kaikkien kasvoja ulkoa. No, tärkeintä hänelle oli, että Caine oli kunnossa, ja siellähän se prinssi nukkui kuin ei mitään. Oli siinäkin unenlahjat, mutta kai se oli parempi näin, kuin että poika olisi juossut ympäriinsä paniikissa. Kaupunginjohtaja taas kiitteli avusta, joten päivä kaiketi oli sitten pulkassa, ainakin toivottavasti. Mutta ei Cainea voinut tuohonkaan jättää nukkumaan. Ehkä Varg kuitenkin olisi tämän kerran mukava, eikä pakottaisi prinssiään heräämään ihan vain kävelläkseen sänkyynsä, ja suuntasi nostamaan pojan lattialta. Jokunen palvelija katsoi hieman kummissaan, mutta sitten joku päätti valaista asiaa Vargillekin. ”Aivan, prinsessan puolisolla on käsi edelleen paketissa, joten varmastikin hänen on vaikeaa kantaa tätä! Tätä tietä, herra, näytän minne voitte viedä prinsessan nukkumaan”, joku ilmoitti. Vai niin, Caine ei ollut sitten päättänyt lopettaa prinsessaleikkiään. Heillä tulisi olemaan oikein mukava keskustelu myöhemmin päivällä. Varg kuitenkin nyökkäsi, aivan kuin hän olisi juuri ajatellut itse aivan samaa, ja lähti viemään Cainea sinne, minne palvelija opasti. Hänellä oli myös mukanaan prinssin miekat vyöllään, ja jätti ne tämän sängyn viereen, josta Caine varmasti löytäisi ne herättyään. Kun prinssi oli saatu nukkumaan, mies haki vielä oman vasaransa, jonka oli joutunut jättämään jälleen alakertaan, kun kantoi Cainen nukkumaan, mutta nyt hän voisi hyvillä mielin painua itsekin lepäämään keskeytetyt yöunet loppuun.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 02.10.2019
13:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Johtaja oli tullut huoneeseen ja ottanut lopulta ohjat verisen kaaoksen hoitamiselle ja Dakarai sai apua Chathan kantamiseen. Tai eihän hän toki itse Chathaa mihinkään kantanut, vaan Chatha kannettiin hänen puolestaan sille kyseiselle huoneelle, jossa Dakarai nukkui Chathan kanssa. Niin ja Dorianin ja Farranin kanssa myöskin, koska tila loppui kesken ja siltikin johtaja olisi laittanut Cainen ja Deoran johonkin erilliseen olemattomaan huoneeseen, koska miksi ei. Huoneethan lisääntyivät muutenkin niin kovaa vauhtia. Tosin huoneelle mentäessä, Dakarai ei voinut olla huomioimatta jotain ällöttävän mustan väristä mömmövanaa, joka johti heidän huoneelleen. Oven edessä sitä oli sitten eniten varmaankin siksi, että oven avaamisen ajaksi oven eteen piti pysähtyä, mutta jotain mömmöävää huoneeseen oli joka tapauksessa viety. Dakarai ei vaan käsittänyt, että mitä, koska Chathan tilan takia Dakarailta oli mennyt mömmö-Farran täysin ohi silmien ja korvien.

"Kun Chatha on sängyssään, niin siivoa tuo mömmö", Dakarai ilmoitti palvelijamiehelle, joka Chathaa kantoi huoneelle. "Tietenkin Teidän korkeutenne", palvelija vastasi tämän astuessa huoneeseen, mutta Dakarai jäi käytävään, koska hän ei aikonut kyllä minkään mömmön yli mennä. Ties vaikka sieltä hyppäisi päälle joku tarttuva tauti. Palvelija tuli kuitenkin taas ulos huoneesta. "Mikä siellä oikein mömmöää?" Dakarai kysyi palvelijalta. "Tuota... Astoirwenin prinssi, Teidän korkeutenne", tämä vastasi. "Hyi, heittäkää se pois sieltä. Minä en minkään mömmöilijän kanssa nuku samassa huoneessa", Dakarai ilmoitti siihen malliin kuin Farran nyt olisi joku rätti, jonka voisi vaan viskata menemään. "Suokaa anteeksi, Teidän korkeutenne, mutta sitä en voi tehdä. Astoirwenin prinssillä ei oikein ole muutakaan paikkaa tähän hätään", palvelija selitti. "No heitä se sitten ulos. Mömmötkööt siellä", Dakarai ilmoitti. "Teidän korkeutenne, en voi tehdä sitäkään. Voin siivota vain lattialla olevan sotkun", palvelija ilmoitti. "No mistä sinullekin oikein maksetaan, jos ei palvelemisesta?" Dakarai tuhahti, mutta mies lähti vain paikalta kaiketi hakemaan niitä siivousvälineitä. Dakarai jäi käytävään seisomaan kädet ristissä, koska hän ei aikonut vieläkään mennä tuon mömmön yli mistään hinnasta.

Jonkun ajan päästä palvelija saapui takaisin sangon ja siivousrättien ja moppien kanssa ja alkoi jynssäämään. "Muista jynssätä myös huone", Dakarai muistutti, koska ei kai kukaan oikeasti kuvitellut hänen nukkuvan jossain Farranin mömmöämässä huoneessa. Siitä prinssistä ei muutenkaan ollut koskaan mitään hyötyä ja nytkin hän aiheutti vain ongelmia ja harmaita hiuksia muille ja vielä kehtasi mömmötä lattiat pilalle. Palvelija sai jonkun ajan päästä oven edustan, huoneen ja osan käytävää parempaan kuntoon, joten Dakarai uskaltautui astumaan sisään. "Hyi, miten ällöttävää. Mömmöääkö se edelleenkin!" Dakarai kauhistui päästyään huoneeseen. "Tee jotain, Chatha!" Dakarai parkaisi, mutta muisti sitten, ettei Chatha tainnut tehdä juuri nyt yhtään mitään. "Ai niin... Sinä olitkin kanttuvei. No tee jotain, Dorian!" Dakarai parahti uudestaan, koska mömmö-Farran oli ällöttävä ja hänenkö pitäisi muka oikeasti nukkua jonkun mömmö-Farranin kanssa. No se ei tulisi kyllä kuuloonkaan.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  61  62  63  64  65  66  67  68  69  70  71  72  73  74  75  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2020 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com