Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: neno
Lähetetty: 11.06.2018
16:41
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Prinsessa seurasi tilannetta hieman huolissaan. Hänellä ei ollut kovin varma olo heidän tilanteestaan, ja vaikka suunta oli tiedossa, sinne vaikutti olevan erittäin hankala päästä. ”Tuota, pitäisiköhän meidän hieman levähtää tähän väliin?” hän ehdotti lopulta. Jopa Dakarai oli pyytänyt henkivartijaltaan armokuolemaa, joten tämän täytyi olla joko erittäin epätoivoinen tai mieluummin vain väsynyt. ”Kaikkien kuitenkin olisi suotavaa kuitenkin olla mahdollisimman toimintakykyisiä, kun lähdemme. Täällä meillä on sentään vielä laakson suoja puolellamme”, Skyler selitti ajatustaan. Kuitenkin kun heillä oli suunta mutta suunnitelma lastenkengissään. Porukka voisi mahdollisesti olla paljon kekseliäämpiä ja toiveikkaampia lyhyen levon jälkeen. ”Tosin, jos sen voisin vielä kysyä, onko teillä, prinssi Dakarai, tai henkivartijallanne mitään tietoa, kuinka vartijan vaihdot tapahtuu muureilla? Ehkä sitä tietoa voisi yrittää käyttää myöskin hyväksi?”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.06.2018
17:02
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Kun Dakarai ja oli kertonut suunnitelman ja Caine korjannut sitä, niin ilmeisesti asia selvisi nyt jotenkin eikä epäselvyyksiä ollut enää hirvesti. Tai ei Dakarai tiennyt, että oliko oikeasti, koska vain muutama oli kysynyt epäkohdista tai oikeastaan vain Marcella, koska Skyler ei kysynytkään, vaikka hänellä kysymyksiä paljon olikin ilmeisesti ollut. Dakaraita kuitenkin nolotti edelleenkin typerät kämminsä, koska hänen selityksensä oli kuulostanut niin ammattitaidottomalta. Mutta totuus sekin, ettei prinssi ollut sotasuunnitelmia koskaan luonut. Sellaiset oli luonut aina joku osaavampi. Oli prinssi sotakokouksessa ollut isänsä oikeana kätenä niin kuin kuuluikin ja antoi hän silloin osavaan puolen tilanteesta, mutta siihen ei ollutkaan kuulunut juuri muuta kuin olla hiljaa ja antaa ammattilaisten puhua ja antaa isänsä hyväksyä tilanne. Että eipä kuninkaan oikeana kätenä juuri paljoa silloin ollut tarvinnut tehdäkään.

Dakarai heräsi kuitenkin ajatuksistaan maan pinnalle takaisin, kun Skyler ehdotteli seuraavaksi lepäämistä, mikä ei tietenkään kuulostanut yhtään huonolta Dakarain mielestä, mutta vastahan he olivat kuitenkin levänneet ja siitäkin huolimatta Dakarai oli väsynyt. Toki hän voisi olla väsyneempikin kuin oli nyt, mutta eipä se pieni levähdys paljoa kuitenkaan auttaisi ja lepäämisen jälkeen hän ei taaskaan jaksaisi kammeta pystyyn. "Mutta eikö olisi kuitenkin syytä lähteä vielä kun on pimeää? Ehkä meitä ei huomata niin helposti pimeällä kuin valossa... Ei, etteikö lepotauko kuulostaisi houkuttavalta, mutta toisaalta... Vastahan me lepäsimme", Dakarai sanoi lopulta ajattelemansa asian ääneenkin, minkä jälkeen Skylerilla kuitenkin oli kysymys ihan suunnitelmankin suhteen tai niin Dakarai oletti, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt, miten Skyler luuli hyötyvänsä vartijoiden vaihdon aikana jotenkin suunnitelman suhteen. "Mitähän muureja mahdat tarkoittaa, Skyler?" Dakarai kyseli ensin. "Dehrahissa on yhteensä kolme isoa muuria... Mutta kun ottaa huomioon sen, että koko maa on lähes vihollisen kynsissä, niin ei muureja enää pahemmin edes vahdita, koska ei ole enää, mitä vahtia, joten silloin vartijat eivät myöskään vaihda paikkoja muureilla. Vartijat on otettu maan puolustukseen mukaan", Dakarai selitti. Ja vaikka vartijat vaihtaisivatkin paikkoja muureilla, niin vartijathan olisivat Dehrahin vartijoita, joten ei vartijoita tarvitsisi alkaa hämäämään mitenkään tai mitään, joten eiväthän he voisi hyötyä edes siitä mitenkään.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 12.06.2018
17:34
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

"Ah, oletan, että meidän on aika kokoontua luomaan etenemissuunnitelma, joten joudumme jättämään miellytävän keskustelumme, prinsessa Mireya. Toivomme saavamme uuden mahdollisuuden nauttia säikehtivästä seurastanne toiste" Nathanaël sanoi Mireyalle huomatessaan kärkijoukon pysähtyvän. Hän viittasi seurueelleen, ja ratsasti kärkijoukon luokse. Hän kuunteli Dakarain selityksiä ja muiden esittämiä kysymyksiä ja kommentteja ensin hiljaa.

"Suokaa anteeksi, mutta tarkoitatteko, että vihollinen on melkein valloittanut Dehrahin, ja jättänyt sen mahtavat muurit ilman heidän omia vartijoitaan? Sehän on täysin järjetöntä, sillä he voisivat hyödyntää muureja itse... elleivät viholliset ole niin ylimielisiä voitoistaan, että eivät usko kenenkään kykenevän enää minkäänlaiseen vastarintaan, mutta sekään ei kuulosta sellaiselta päätökseltä, jota Dehrahin muurit murtanut komentaja tekisi, koska se kuulostaa typerän amatöörin virheeltä. Vai tarkoitatteko kenties, että muurit ovat raunioina? Me olemme olettaneet, että matkamme ensimmäinen este tulisi olemaan Dehrahin muurien ohittaminen, mutta se ei olekaan minkään tasoinen ongelma?" Nathanaël kysyi tyrmistyneenä.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 12.06.2018
19:26
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai huokaisi hiljaa, kun hänen vastauksensa aiheuttivat aina vaan lisää kysymyksiä, joihin hänen pitäisi keksiä tai no kehittää joku hienokin vastaus, mutta tosiasia oli se, ettei hän okein handlannut tilannetta sanallisesti. Mutta tosiaan, kun Skyler oli saanut vastauksen polttavaan kysymykseensä, päätti seuraava avata sanaista arkkuaan ja halusi täydennystä Dakarain vastaukseen. Dakaraista puolestaan tuntui siltä, että olisi pitänyt alunperinkin antaa vaan Cainen hoitaa selittäminen suunnitelman suhteen ja pysyä vaiti aina siihen saakka kunnes suunnitelma olisi täysin aukoton eikä kenelläkään olisi enää kysymyksiä heittää ilmoille. Tämänkertainen kysymyksien heittelijä kuitenkin paljastui Nathanaël nimiseksi prinssiksi. Dakarai ei kuitenkaan ollut enää varma, mistä valtiosta kyseinen prinssi olikaan. Tuntui vaan olevan liian paljon muistettavaa, ymmärrettävää ja tajuttavaa. Eihän hänen aivokapasiteettinsä nyt tällaiseen riittänyt... ainakaan juuri nyt.

Dakarai kuitenkin yritti kuunnella erittäin tarkkaavaisesti sinihiuksisen prinssin kysymyksiä, joita oikeastaan oli aika monta pitkän selityksen sisällä, joten koitapa siinä sitten väsyneenä sisäistää se kaikki. Dakarai yritti kuitenkin parhaansa. Ensimmäinen kysymys käsitteli sitä, että oliko vihollinen tosiaan jo melkein valloittanut Dehrahin ja muuritko oltiin jätetty ihan ilman vartijoita. "Niinhän minä sanoin... Dehrah on melkein valloitettu. Se on karu fakta ja kun vihollinen on jo sisällä, ei muurien vartijoinnilla ole silloin hirveän suurta painoarvoa. Suurin voima on otettu puolustukseen. Olkoonkin, että viimeisen tiedon mukaan muureilla tietenkin oli jonkun verran vartijoita. Toki vähemmän kuin normaalisti, koska ei vihollinen muureja halua. Muureista on aika hyvin päästy jo läpi. Ainoastaan pääkaupungin muureja pidetään enää paremmin silmällä, mutta saattaa sielläkin olla jo hyökkääjiä tällä hetkellä. En ole kuitenkaan varma tarkasta tämänhetkisestä tilanteesta... Mutta en kuitenkaan ymmärrä, miten voisimme mitenkään hyötyä vartijoiden vaihdosta, koska ei meidän omiamme tarvitse hämätä mitenkään... Kyllä he omansa päästävät sisään... Ehkä..." Dakarai selitti, mutta ei ollut varma, oliko hän tarpeeksi selvä tälläkään kerralla.

Sitten kyseltiin jo muurien kuntoa ja Dakarai yritti vaan pysyä perässä. "Eivät tietenkään ole raunioina. Siihen tarvittaisiin jo vähän enemmän... En ole kuitenkaan nähnyt kauttaaltaan Dehrahin kaikkia muureja, koska siihen menisi useampi päivä. Dehrah on kuitenkin suhteellisen iso valtio ja muureja riittää ihan kyllästymiseen asti, joten en voi sanoa varmaksi, onko jokin osa muureista raunioina tai onko muurissa aukkoja... Varmasti on muutamia... aukkoja siis, mutta tuskin nyt ihan raunioista voidaan puhua", Dakarai yritti jälleen selittää. Armokuolema alkoi taas kuulostamaan paremmalta Dakarain pään sisällä, kun selityksien antaminen, mutta jospa nyt ei kuitenkaan. Hän oli edelleenkin liian kaunis kuolemaan. Mutta ei Dakarai voinut kuitenkaan kaikkea tietää. Ihmeitäkö muut perilliset odottivat häneltä? Hänhän oli vasta ensimmäistä kertaa koko elämästään linnan omien muurien ulkopuolella ja samalla koko Dehrahin ulkopuolella. Eihän hän nyt voisi noin tarkkaa analyysia antaa muureista, joita ei muutenkaan ole nähnyt kuin kartalla.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.06.2018
22:48
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Dakarai huomasi selvästi, että Chatha oli ottanut turhan tosissaan tämän armokuolemat, mutta tietenkin otti. Hän oli henkivartija ja tietenkin hänen oli otettava vakavasti moiset puheet, olivat ne sitten miten pilan päiten väsyneenä sanottuja. Mutta toki helpottavaa, että prinssi oli vain vitsaillut eikä ollut tosissaan moisten puheiden kanssa, mutta pitäisi silti olla tarkkana. Keskustelu jatkui Dehrahin tilanteesta ja prinsessa Skyler tahtoi tietää muurien vahdinvaihdosta, johon prinssi Dakarai selitti, ettei muureilla Dehrahin omia vartijoita enää ollut, etenkään uloimmilla, koska kaikkia joukkoja tarvittiin estämään sisimpiin osiin tunkeutumista ja surullista mutta totta, ketään ei kiinnostanut, jos vihollinen mellasti köyhimmillä alueilla. Eivätkä ne kiinnostaneet edes vihollista itseään ja sisimpiin osiin ja pääkaupunkiin he pyrkivät. Prinssi Nathanaël taas tarkensi, että eivätkö vihollisetkaan muka olleet jättäneet vartiota muureille, koska moinen oli todella amatöörimäistä. No toki, mutta hehän pyrkivät sisempiin osiin eikä ketään kiinnostanut uloimpien muurien vartiointi. Lisäksi, eihän muista kuningaskunnista voinut tulla apujoukkoja oikein kuin vihollisille itselleen. Dakarai yritti sitten selittää, ettei vihollinen tosiaan muureilla mitään tehnyt ja muurit toki olivat pystyssä, mutta ei Dakarai koko Dehrahin muuritilannetta tiennyt.

”Pahoittelen puuttumistani, mutta ehkä voin antaa tilanteesta kaikille paremman käsityksen. Olen prinssi Dakarain henkivartija, nimeni on Chatha. Dehrahin uloimmat muurit on käytännössä jätetty vartiotta, koska vihollisen kiinnostus kohdistuu sisempiin muureihin, kuten puolustuskin keskittyy niihin. Mutta tietenkin, vihollinen tietää, että olemme Gilmarin laaksossa ja tietää, mitä kautta meidän on tultava Dehrahin puolelle, joten kyseisellä portilla on vartijoita ja lähiseudulle on luultavasti myös levitetty vihollissotilaita siltä varalta, että pääsemme läpi. Muurilla vartijoita ei ole, koska näkisimme heidät tästä. Vihollinen tuskin tahtoo, että näemme heidät ja pystymme suunnittelemaan, miten livahdamme läpi, joten he odottavat muurin takana ja vahtivat portteja, koska portista meidän on pakko kulkea. Pääsimme kahdestaan livahtamaan läpi apujoukkojen turvin, mutta todennäköisesti vartiota on tiukennettu sen jälkeen, koska he epäonnistuivat ja päästivät meidät läpi laaksoon asti.” Chatha päätti auttaa Dakaraita ja kertoa perusteellisesti tilanteen, koska tuntui, että tässä tuli hiukan väärinymmärryksiä puolin ja toisin.

”Mitä muurien kuntoon tulee, uloimmat muurit saattavat olla paikoitellen jopa raunioina, jotta vihollinen on päässyt paremmin kulkemaan, mutta se ei auta, koska emme pääse laaksosta Dehrahiin muuta reittiä, kuin tämän portin kautta. Sisemmät muurit toki ovat meille ongelma, jos ne ovat vihollisen hallussa, koska niitä ei kannata hajottaa ja niitä vihollinen puolustaa, kun saa valloitettua. Toivottavasti tämä valaisi tilannetta.” Hän jatkoi vielä loppuun ja toivoi tosiaan, että tilanne oli selkeytynyt kaikilla, mutta eihän hänkään tarkkaa arviota voinut antaa, koska oltiin poikkeustilassa ja silloin ei voinut tarkkaan sanoa, mikä tilanne oli.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 12.06.2018
23:01
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran

Värikäs joukkio oli saapunut viimeisen tunnelin luo, joka johtaisi altavastaajan asemassa olevan ryhmän kohti Dehrahin portteja. Dorianin elämää helpottaakseen Farran pysäytti uskollisen ratsunsa henkivartijansa lähettyville. Tarkkaavaisesti nuorukainen kuunteli muiden mietteitä ja ehdotuksia mahdollisista suunnitelmista. Tästä oli tulossa vaikeaa.

Joskus nuorempana Farran oli tahtonut nähdä Dehrahin kuuluisat muurit, niiden oli joskus sanottu olleen läpäisemättömät. Sotilaiden kerrottiin vahtivan linnakkeitaan tarkkaavaisesti, joten maahan itsessään pääsyn sanottiin olevan vaikeaa ja useimmiten mahdotonta. Nyt hän ei ollut enää niin varma. Prinssi Dakarai oli aikaisemmin sanonut että vihollinen oli ottanut muurit hallintaansa ja Farranin yritys ratkaista ongelma oli torpattu tarpeettoman vaarallisena ja typeränä. Seuraavaksi vaihtoehdoksi nousi Viramirin kaupunki, joka oli monen päivän ratsastuksen päässä ja sen tilanteesta ei ollut viimeaikaista tietoa. Se saattoi olla jo vihollisen hallussa tai sitten kaupungin sotavoimat sinnittelevät edelleen vihollista vastaan. Matka sinne itsessään oli myös vaarallinen. Tietenkin se olisi, se tuskin tuli kenellekään yllätyksenä.

Hetken aikaa Farran ei tiennyt mitä tilanteesta ajattelisi, he olivat lähteneet soitellen sotaan. Kukaan heistä ei ollut varautunut ongelmiin, jotka nyt löysivät tiensä vastoinkäymisiksi jo muutenkin hankalalle matkalle. Dehrahin prinssistäkään ei ollut juurikaan apua, väsynyt ressukka ei tuntunut tuntevan maata, jota tulisi jonain päivä hallitsemaan. Tämä valitti väsymystään, vaikka he olivat vasta alkutaipaleella ja matkaa oli jo ties miten monen yön ajan taitettu, jo ennen laaksoon pääsemistä. Miten yöllinen hiippailu oli tullut yllätyksenä?

Hetken aikaa nuori Farran ei ollut uskoa korviaan. Vihollinen ei ollutkaan ottanut muureja hallintaansa, ei ainakaan täydellä teholla. Farran voisi vaikka käsi sydämellä vannoa ettei tiennyt kumpi oli suurempi idiootti, Dehrahin kuninkaan sotapäällikkö vai vihollisen armeijan sotapäällikkö. Kenen valvovan silmän alla viholliset olivat ensinnäkin livahtaneet portinvartioiden ohi, kenties yleisellä lounastauollako? Vai olivatko Dakarain ammattilaiseksi ylistämät sotilaan todellakin niin huonoja työssään että vihollinen vain käveli sisään? Farranin oma sotastrategian opettaja oli aina sanonut että se jonka hallinnassa muurit olivat, hallitsivat myös maata niiden ympärillä. Jos ne kerran olivat vihollisen alimiehityksessä, kuka oli se idiootti, joka ei lähtenyt valloittamaan niitä takaisin? Miten vihollinenkin saattoi olla niin typerä että jätti linnakkeet ja muurit lähes vartiotta? Silti sama vihollinen oli kävellyt niin sanotusti läpäisemättömien muurien läpi. Dakarai jatkoi vielä että muuritkaan eivät tainneen kaikkialta olla ihan hyvässä kunnossa. Farranin sotastrategian opettaja kieri varmasti vimmattua vauhtia haudassaan, kun niinkutsuttu sodan ammattilainen ei pitänyt edes muurejaan kunnossa. Ja Farranin suunnitelma oli ollut typerä?

Hetken Farrania houkutti todella herätellä Dehrahin prinssi väsymyksestään Astoirwenin opettajien perinteisellä piristyksellä, kipakalla avokämmen läimäisyllä molempiin poskiin. Sen jälkeen ei taatusti nukuttaisi, Farran tiesi sen. Siitä oli jonkinlaista kokemusta. Farran oli aikonut kasvaa tällä matkalla aikuisemmaksi, paremmaksi versioksi itsestään mutta nyt Farranin kärsivällisyys oli todellakin koetuksella. Jokaisen mutkan takana odotti vain uusi umpikuja tässä sekalaisessa sokkelossa. Nyt nuorukaiselle maistuisi vahva olut, se turruttaisi varmasti tarpeeksi että Farran ei tuntisi olevansa räjähtämispisteessä. Kunpa nuorella prinssillä olisikin ollut isänsä Paladin ritarien armeija tukenaan, mukaan lukien isän ammattitaitoinen sotapäällikkö ja muutama warlock maagi mukanaan. Silloin he olisivat voineet marssia vaikka aamun koitteessa takaperin juhlatamineissa vapauttamaan Dehrahin kuninkaan ja kansan kahleistaan.

Heitä oli kuitenkin pieni joukko, vaikka kuninkaallisilla olikin legendaariset aseensa. Heidän täytyisi pelata korttinsa älykkäästi yhteisen vihollisen voittamiseksi. Farran henkäisi hiljaa syvään, oli aika kutsua kaikki se tahto ja usko mitä nuori tulinen sielu kantoi mukanaan. Tästä selvittäisiin, kukaan ei koskaan sanonut tien olevan helppo. Vaikeudet tällä polulla eivät helpottaisi mutta usko oli hänen kilpensä ja hyvä sydämensä miekka jolla paha kukistettaisiin. Niin hankalaa kuin se olikin, Farran koetti pitää äänensä yhtä tyynenä kuin hänen näytelty olemuksensa. “Jos voimme olettaa että Viramirin kaupunkiin siirtyminen on paras siirtomme, voisimme kulkea muurien lähettyvillä, jos niiden vartiointi on heikompaa laatua. Ehkä löydämme matkallamme suojaa jostakin hylätystä vartiotornista tai jostain muusta vastaavasta suojaa hetkelliselle levolle. Emme tietenkään voi pysähtyä pitkäksi aikaa mutta matka on aivan liian pitkä hevosillemme yhtä jalkaa juostavaksi. Tämä tietenkin vasta sitten, kun olemme saaneet tietoomme onko meillä mahdollisuuttakaan päästä Dehrahin portin läpi. Kuten jo Prinssi Caine ehdottikin, kannatan ehdotusta vakoojan lähettämisestä. Kuten jo sanottua, lähetämme edelle yhden vakoojan, jonka tehtävänä on tarkastaa näkyykö portilla vihollisen aktiivisuuteen liittyvää toimintaa. Tietenkin vakoojan olisi oltava joku, joka erottaa liittolaiset vihollisesta,” Farran sanoi, päättäen puheensa, yrittäen kuulostaa kokeneelta ja aikuismaiselta. Ohimennen tietenkin luoden kiitollisen katseen parhaalle ystävälleen. Prinssi Farran toivoi vakuuttavansa muut suunnitelmalla jotta matka pääsisi jatkumaan mahdollisimman suotuisasti. Tästä sekavasta informaation sotkusta, nuori prinssi oli koettanut keräillä tärkeimmät palaset ja sovitella niitä osaksi toimivaa suunnitelmaa, jättäen huomiotta heitetyt vitsit ja muut, koska jonkun täytyi saada tätä soppaa selviämään. Onneksi oli Dorian järjen äänenä ja Caine inspiraationa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 14.06.2018
13:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
KILLIAN

Killian istui ikkunan vieressä nauttien myöhäistä välipalaa. Nuori velho oli viettänyt pitkän päivän omien tutkimuksiensa ja kokeidensa parissa, testaten niiden tuloksia muutamaan Dehrahista ostamaansa orjaan. Hän piti tästä valtiosta, joka oli niin avoin orjien omistamisen suhteen eikä välittänyt, mitä hän omille leikkikaluilleen teki suljettujen ovien takana. Häntä huvitti, kuinka oli muutamalla kokeellaan onnistunut jopa helpottamaan uhriensa elämää, antamalla näiden ensin sairastua ja etsiessään niihin vastalääkkeitä. Dehrah tarjosi hänelle paljon uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa ja opittavaa. Nostaen kupin huulilleen hän huomasi kämmenselkäänsä poltetun merkin. Niin, dehrahilaisten syntymämerkki. Hän oli saanut siitä tietoa yrittäessään aikoinaan kulkea tämän vainoharhaisen kansan muurien porteista läpi. Myöhemmin hän oli pakottanut erään köyhän miehen polttamaan hänelle samanlaisen merkin, ja elämä oli helpottanut suuresti. ”Onpa se ruma”, Killian naurahti katsellessaan kämmenselkäänsä.

”Killian-herra”, hänen yksi sotakapteeninsa sanoi koputtaen ovelle, ”Oletteko vielä hereillä?” Killian oli kutsunut miehen luokseen, pitämään itselleen seuraa. Hän nautti tarinoiden kuuntelemisesta, ja kapteenilla niitä riitti. ”Sisään”, nuori velho kutsui, lämmin hymy kasvoillaan. Hän nopeasti veti paitansa melkein ylipitkät hihat peittämään sairaan näköisiä käsivarsiaan. ”Olette vielä varsin myöhään hereillä”, kapteeni sanoi, istuen pöydän toiselle puolelle. ”Niin, mutta minulla oli sen ansiosta mielenkiintoinen päivä. Sain parannettua sen nuoren naisorjan, ja ajattelin päästää hänet hetkeksi käymään ulkona huomenna. Hän saa levittää tietoa, kuinka kansan tulisi nousta omaa kuningastaan vastaan avoimesti.” ”Entä jos hänet tapetaan sen vuoksi, kuten on käynyt muutamalle aikaisemmalle kokeellenne?” ”Sitten vain ostan tai haen uusia”, Killian naurahti huvittuneesti. Hänen kapteeninsa oli paljon varovaisempi mies, kuin mitä nuori velho itse oli. Mutta tämän ansiosta hän oli toisaalta päässytkin näin pitkälle. ”Kerro sinä nyt sen sijaan omasta päivästäsi.”

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 29.06.2018
22:49
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine kuunteli kun muut pohtivat suunnitelmaa, että mikä se todellinen tilanne Dehrahissa olikaan ja mitä oli vallattu ja missä oli sotilaita ja missä ei. Uuvuttavaa, näin tässä ei päästäisi mihinkään ennen talven tuloa. Toki eihän se talvi mitään haittaisi, eteläänhän tässä oltiin menossa, mutta ehkä tässä nyt ei ollut tarkoitus pohtia Dehrahin armeijan lukumäärää ja sijoitusta saati vihollisten lukumäärää, kun kaikki oli muurien takana ja he eivät mitään voisi varmasti tietää kuitenkaan. Caine taputti rauhoittavasti Gwaedin kaulaa, hevonen alkoi hermostua, kun ensin oltiin menossa soitellen sotaan ja sitten jäätiin nököttämään paikoilleen, kun sellainen pikku seikka, kuin suunnitelma, oli unohtunut sotainnossa laatia. Dakarain henkivartija yritti selventää tilannetta, mutta Caine ei oikein enää jaksanut kuunnella, tuntui, että hän oli kuullut saman asian nyt turhan monta kertaa. Sitten Farran ehdotti, että voitaisiin kulkea muurin viertä, jos niitä ei kerta vartioitu ja levätä vartiotorneissa matkalla Viramiriin. Vartiotornit eivät kyllä tainneet olla tarpeeksi suuria, että kaikki mahtuisivat sellaiseen mukavasti… Ja Farran oli samaa mieltä Cainen kanssa vakoojasta. No eikös vain ollutkin hyvä idea? Kyllä hänelläkin joskus tuli näitä loistohetkiä.

”Ihan vain näin ehdotuksena, että jos salaa ei ole mahdollista päästä livahtamaan läpi, niin ehkä voisimme päinvastoin vihollisen odotuksia marssia läpi mahdollisimman näyttävästi. Meillä on elementtiaseet juuri siksi, että pystymme tasoittamaan vihollisen ylivoimatilannetta, joten olisi typerää olla käyttämättä niitä eduksemme. Ja en nyt ole täysin perillä, mitä kunkin ase saa aikaan, joten korjatkaa, jos odotan ihmeitä, mutta esimerkiksi joen vettä käyttämällä voisi ehkä nostattaa sumua tai tulen ja veden avulla savua, joka estää vihollisia ainakin tähtäämästä jousillaan kunnolla. Ja eikö maan elementin aseella saisi helposti muurit matalaksi, kasveillakin voisi murentaa perustuksia, jolloin ei tarvitse mennä portista vaan voimme mennä muurin läpi. Osa voi hyökätä vihollisten kimppuun, ehkä sellaiset, joiden aseissa on eniten näyttävyyttä, se herättää huomiota ja auttaa osaa pääsemään edeltä pakoon.” Caine ilmoitti mielipiteensä asiaan, hänen oma aseensa ei kyllä juuri ollut kovin näyttävä eikä sillä saanut kauheasti hämäyksessä mitään hyödyllistä aikaan, mutta ehkä muilla olisi ideoita miten aseitaan voisi käyttää hyödyksi. ”Jos saan sanoa mielipiteeni asiasta, niin hyödyntäisin itsekin elementtiaseiden voimaa, koska se on tällä hetkellä ainoa syy, miksi tätä edes kannattaa yrittää. Ja salaa emme enää Dehrahiin pääse, kaikki viholliset tietävät jo, että olemme tulossa ja odottavat meitä. Joten aseiden käyttämättä jättäminen piilottelumielessä ei hyödytä meitä mitenkään. Siksi niitä olisi käytettävä niin paljon hyödyksi kuin mahdollista. Kannatan myös vakoojaa, koska tilanteen tarkistaminen ei ole koskaan huono idea ja on hyvä tietää miten vihollinen on asemoitunut toisella puolella. Jos saisimme osan muurista vaikka kaadettua, se helpottaisi paljon, koska portti pakottaa meidät kulkemaan läpi pienissä ryhmissä, jolloin olemme viholliselle helpompi kohde. Ja lähettäisin myös osan kokemattomimmista ja sellaisista, joiden aseista ei ehkä ole hyökkäyksessä suurta etua, edeltä Viramiriin ja osan kanssa valehyökkäykseen. Tarkoitus ei ole alkaa sotia, vaan aiheuttaa hämminkiä, jotta voimme sitten kääntyä seuraamaan, kun muut ovat päässeet turvallisesti muurien sisälle ja matkaan. Mitä muurin viertä kulkemiseen tulee, välttäisin sitä, mikäli vain voi, koska vihollinen saa nopeasti kerättyä joukot ja muuri voisi koitua kohtaloksi, jos vihollinen saa meidät piiritettyä sitä vasten. Parempi pitää pakoreitti avoimena.” Dorian sanoi viimein painavan sanansa tähän kinkkiseen tilanteeseen.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 01.07.2018
13:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Deora oli kulkenut Skylerin kanssa jonon etupäässä, kun Skyler oli halunnut päästä vaihtamaan muutamia sanoja sen punahiuksisen metsästäjän kanssa. Mies kantoi tarkemmin sanottuna nimeä Jeremy, mutta miehen sukunimi oli hieman jäänyt mysteeriksi, joten Deora ei sitä tiennyt. Ei hän nyt hirveästi sukunimitiedolla olisikaan mitään tehnyt, että ei sen puoleen. No, mutta Skyler ja Jeremy puhuivat mukavia toistensa kanssa ja Deora lähinnä vaan seurasi sivusta, ettei Skylerille sattuisi mitään. Ei, että Jeremy nyt uhka olisi Deoran serkulle, mutta eivät he tunteneet Jeremyä ja Jeremy oli aiemmin aiheuttanut jotain ongelmaa sen Caine nimisen prinssin ja Dakarai nimisen prinssin suunnalla, jossa Farran niminen prinssikin oli seikkaillut lopulta heidän kanssaan.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Jeremy vaikutti ihan mukavalta mieheltä, mutta pian he kuitenkin pysähtyivät, kun Dehrahin muurit vihdoin saavutettiin. Muureilla oli korkeutta vaikka kuinka paljon ja nopeasti arvioituna korkeutta taisi olla jopa enemmän kuin kymmenen metriä. Joka tapauksessa etupäähän alkoi virtaamaan lisää porukkaa ainakin Cainen, Dakarain, Farrarin ja näiden henkivartijoiden verran ja sen jälkeen he alkoivat vasta pohtimaan suunnitelmaa. Deora oli kuvitellut, että suunnitelma oli jo laadittu, mutta sen sijaan kenelläkään ei tuntunut olevan hajua mistään. Eniten huvitti se, ettei prinssi Dakarai oikein vaikuttanut tietävän oikeasti mitään valtionsa asioista ja oli kuin puulla päähän lyöty reppana. Deora ei voinut kuin ihmetellä, missä tynnyrissä prinssi oli kasvatettu.

Lopulta Dakarain henkivartija antoi tilanteesta hieman paremman raportin, mikä auttoi selvästi enemmän suunnitelman laatimisen suhteen. Muurien kunnostakin Dakarain henkivartija kertoi vielä, mutta olihan raportti kuitenkin parempi kuin Dakarain väsynyt sössötys, vaikka mitä ilmeisemmin olikin tarkoittanut samaa, mitä hänen henkivartijansa oli kertonut tilanteesta. Seuraava prinsseistä eli prinssi Farran puolestaan oli menossa vaan soitellen sotaan, mikä nyt ei ainakaan toimisi. Taisi hän sen itsekin tajuta jossain kohdassa ja ehdotti jotain seuraavia päätelmiään asiasta, kuten kulkemista muurien lähettyvillä, mikä nyt ei ainakaan Deoran mielestä mahdollisen piirityksen kannalta olisi kovinkaan viisas veto. Ei sillä, toki se parempi olisi kuin se, että soitellen sotaan vaan ilman mitään suunnitelmaa. Sitten Farran pohti jo jotain hylättyä vartiotornia, jossa voisi pitää leiriä jonkun aikaa. "Vartiotornit eivät ole niin isoja, että sinne tällaista kängiä saa ahdettua. Ja meinasitko hevosetkin torniin tunkea?" Dakarai kyseli Farranilta. Lopulta aihe pomppi jo johonkin vakoojaan, jonka Caine oli ottanut esille joku aika sitten, mutta ikävä sanoa, ettei joukossa tainnut olla yhtäkään vakoojaa, joka olisi myös kokenut työnsä suhteen, että olikohan tuo vakooja nyt miten hyvä idea oikeasti.

Seuraavaksi Caine kuitenkin halusi unohtaa kokonaan hiljaisen ja salaisen liikkumisen Dehrahin puolelle ja uusi ehdotus kulki niin, että näyttävästi sisään vaan käyttäen apuna elementtiaseita, joista voisi jotenkin saada suojaa katseilta siten, ettei vihollinen voisi vaan ampua heitä kuoliaaksi. Cainen ehdotuksen jälkeen Farranin henkivartija täydensi tämän ideaa ja sai kuulostamaan idean aikalailla toimivalta. "Jos saanen kysyä tässä välissä ennen kuin todella päätämme laittaa jonkun vakoojan matkaan, niin kuinka toimiva idea se tulee olemaan, kun meillä ei ole ammattilaisvakoojaa käytettävissämme? En tokikaan vähättele ketään, jos joku todella osaa homman, mutta harvoin tavallista henkivartijaa koulutetaan myös vakoojaksi ja vielä harvemmin kuninkaallisia", Deora päätti vihdoin sanoa jotain suunnitelmaan. Ei Deora tokikaan ollut varma kaikkien perillisten matkustuskumppaneista ja heidän taidoistaan, mutta kukaan ei hänen silmäänsä näyttänyt vakoojalta. Ei, että se nyt silmiinpistävä ominaisuus olisikaan. Tokihan vakooja olisi hyvä idea, jos joukosta löytyisi joku, joka todella tietäisi, miten homma hoidetaan jäämättä kiinni. Mutta muuten idea kuulosti toki ihan varteenotettavalta, kun hiljainen ja salainen muurin läpi tunkeutuminen ei muutenkaan voisi toimia, koska vihollinen tiesi heidän olevan matkalla Dehrahiin joka tapauksessa.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 01.07.2018
20:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder liittyi hiljakseen suunnitelmaa miettivään porukkaan. Hän ei kommentoinut mitään erikseen, nyökkäsi vain nopean tervehdyksen vanhalle ystävälleen Skylerille. Varsin nopeasti prinssi sai selville, missä suurin piirtein mentiin. Ehdotuksia sateli jos jonkinmoisia, joten ei hän ollut todennäköisesti paljoa menettänyt. Itsekseen hän virnisti kuullessaan jonkun ehdottavan näyttävää sisääntuloa, se kuullosti prinssin mielestä erittäin hauskalta. Lisäksi oli jotain puhetta vakoojasta. Nostaen kysyvästi toista kulmaansa Calder vilkaisi Laucianiin. Eihän tämä mikään vakooja varsinaisesti ollut, mutta prinssi tiesi, että varas oli töissään oppinut liikkumaan huomaamattomasti. Ja uskoihan Calder itsekin aikoinaan hyvän tovin ajan Laucianin olevan kauppias, aina siihen asti kun totuus oli lopulta kirjaimellisesti tippunut taivaalta hänen eteensä. Kuitenkin varas sai luvan itse ehdottaa itseään rooliin, Calder halusi olla hieman hankala ja salata ainakin vielä toistaiseksi toisilta matkaseuransa todelliset kasvot.

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 01.07.2018
21:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Ryhmän pysähtyessä Laucian laskeutui hevosensa selästä, salaisesti helpottuneena, että pääsi edes vähäksi aikaa tukevalle maalle. Hän kuunteli hiljaa kruunupäiden suunnitelmia. Huoh, tästä matkasta tulisi pitkä, jos ensivaikutelman perusteella pitäisi miettiä. Joku kyseli ammattivakoojasta, ja Laucian huomasi Calderin vilkaisevan häntä kysyvästi. Noh, syteen tai saveen, jossain vaiheessa tämä muutenkin tulisi esille, kaivaen esiin viinileilinsä, näperrellen sen auki.

"En ole suoranaisesti vakooja, mutta minulla on paljon kokemusta huomaamatta liikkumisesta", Laucian aloitti. Todellisen ammattinsa paljastaminen tässä seurassa sai jopa hänet tarvitsemaan rohkaisua ja kurkunkostuketta, niinpä hän otti ison huikan leilistään. "Olen oikeasti ammattivaras, ja Calder otti minut mukaan juuri tälläisten tilanteiden varalle", Laucian lopetti suuren paljastuksensa ottamalla toisen kulauksen viiniä, parantaen samalla otettaan kävelykepistään kaiken varalta. Hän näki sinihiuksisen prinssin tyrmistyneen ilmeen tämän viittoessa vihreähiuksisen palvelijansa luokseen, näiden alkaessa kuiskutella keskenään.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 08.07.2018
13:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Suunnitelman teosta ei tullut juuri yhtään mitään, koska kaikki halusivat tietää uudestaan ja uudestaan tilanteen Dehrahissa, jota kukaan ei tiennyt, koska se oli todennäköisesti eri, kuin silloin, kun Dehrahin prinssi henkivartijoineen oli sieltä poistunut. Sen takia tässä oltiin suunniteltu lähetettävän joku ”vakooja” ottamaan selvää edes siitä, mikä tilanne muurin takana olisi. Urumiyan prinsessan henkivartija kyseenalaisti vakoojasuunnitelman, koska heillä ei ollut ammattivakoojaa käytössä. Dorian olisi samoin perustein voinut kyseenalaistaa koko tuomionretken, koska tässä porukassa ei vaikuttanut olevan yhtään ammattitaitoista ketään mukana. Mutta hän olikin puhunut tiedustelusta, ei ammattivakoojasta, koska selvää oli, ettei sellaista nyt tähän hätään mistään palkattaisi. Henkivartija jatkoi, ettei vähätellyt kenenkään taitoja, jos homman osaisi, mutta harvaa henkivartijaa saati kuninkaallista koulutettiin vakoojaksi. No ei kuulunut ainakaan Dorianin toimenkuvaan, mutta kyllä hän siihenkin taipuisi, jos täällä ei oikeasti ollut ketään pätevämpää. Hänen kokonsa huomioon ottaen huomiotta pysyminen ei ollut hänen vahvinta alaansa.

”Minä voin kyllä olla vapaaehtoinen, olen aina halunnut olla vakooja!” Caenezhin prinssi ilmoitti ja Dorian ei voinut kuin hillitä itsensä olematta iskemättä kämmentä otsaan. Tämä typeryys oli jo niin typerää, ettei hänkään enää ollut varma miten selviäisi tästä. ”Jos teidän korkeutenne vain pysyisi täällä…” Hän ehdotti kuitenkin. ”Niin, voit olla oikeassa, mutta jos tässä täytyy kiivetä muurin yli, niin se hoituisi minulta ainakin ihan leikiten. Dehrahin muuri keskellä kesää ei ole mikään este verrattuna Caenen vuoristoon keskellä talvea.” Prinssi Caine jatkoi ja siinä hän varmaan sentään oli ihan oikeassa. Dorian oli jo kysymässä, että eikö hommaan ollut oikeasti nyt ketään muuta vapaaehtoista, jolla oli oikeasti jotain kokemusta, kuin vain Caine, joka halusi leikkiä vakoojaa. Mutta onneksi Vinemarin prinssin henkivartija avasi suunsa seuraavaksi ja ilmoitti, ettei ollut vakooja, mutta hänellä oli kokemusta hiljaa liikkumisesta. Hiljaa olemisesta ei ainakaan prinssi Cainella ollut juurikaan kokemusta. Loppuun mies ilmoitti olevansa ammattivaras ja prinssi Calder otti rötöstelijän mukaan juuri tällaisia tilanteita varten. ”Ehdottomasti kyllä paras vaihtoehto tähän mennessä, tarvitko jotakuta muuta seuraksesi? Tarvitsemme vain tiedon toistaiseksi miten paljon vihollisen sotilaita muurin takana on juuri nyt, että tiedämme miten suurella joukolla kannattaa lähteä harhauttamaan.” Dorian jatkoi huojentuneena, kun asiassa päästiin eteenpäin. ”Voin tulla avuksi!” Caine jatkoi. ”Eikö tästä jo puhuttu?” Dorian huokaisi, eikä jaksanut edes esittää enää kohteliasta, koska ei Caine siitä välittänyt kuitenkaan. ”Mutta jos tarvitsee, kukaan Caenezhissa ei ammu nuolta pimeässä yhtä tarkasti maaliin kuin minä.” Prinssi kehuskeli, vaikka selvästi liioitteli. Ehkä mestarivoro ei tarvinnut apua…

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.07.2018
14:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MIREYA

Olin seurannut Nathanaëlia kookoontumispaikalle ja seurannut tilannetta hiljaa kuunnelle, koska minulla ei ollut juuri kysymyksiä tai muutakaan mainittavaa. En ymmärtänyt muutenkaan sodan päälle niin ehkä oli parempi, että muut hoitivat suunnittelun. Kuuntelin kuitenkin tarkasti. Muut puhuivat aika paljon muureista, niiden vartijoista, vakoojasta ja niin edelleen. Dehrahissa oli ilmeisesti paljon muureja ja ulointa muuria ei vartioitu, mutta sen sisällä saattaisi odottaa väijytys, jos oikein ymmärsin kaikista puheista. Minua alkoi taas jännittää, koska tässähän kohta ratsastaisimme kuolemaamme ellemme jotenkin onnistuisi sujahtamaan vihollisten ohi. Punatukkainen prinssi oli kuitenkin sitä mieltä, että emme yrittäisikään sujahtaa vaivihkaa ohi vaan astelisimme suoraan kuolemaan... tai siis taisteluun oikein näyttävästi. Purin huultani hermostuneena, mutta yritin pysyä rauhallisena, jottei ratsustani tulisi levotonta. Prinssi myös mietiskeli, pystyisikö kuningaskuntani aseella murtaa muurit... No oli se varmaan mahdollista, mutten tiennyt olinko ihan niin taitava hallitsemaan asetta.
"En tiedä pystynkö ihan tuollaiseen aseen kanssa... Mutta kai se on kokeilemisen arvoista, jos ei tule mitään parempaa suunnitelmaa", sanoin hiljaa, jos vaikka joku kuulisi.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.07.2018
14:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
JEREMY

Vakooja oli nyt kuumin puheenaihe tässä hetkessä. Muut miettivät, oliko ketään koulutettu siihen hommaan, tuskinpa. Cainehan olisi innokkaana halunnut ryhtyä siihen, mutta se olisi kyllä ehkä liian vaarallista prinsille. Dorian oli sitä mieltä, että Cainen kannattaisi jäädä tänne.
"Olen samaa mieltä Dorianin kanssa, ehkä on parempi, että pysyt täällä", sanoin prinssilleni hiljaa. Prinssi Calderin henkivartija päätti ilmoittaa ettei olekaan henkivartija vaan oikeasti varas, ja mukana juuri näitä tilanteita varten. Hyvin ajateltu, tästä voisikin olla hyötyä. Varas oli nyt mitä ilmeisemmin meidän vakoojamme. Dorian sitten kysyikin, että tarvitsisiko mies jonkun vielä seuraksensa, ja siitähän Caine innostui. Voi tuota...
"Caine oletko aivan varma, että haluat lähteä? Osaan minäkin ampua nuolella hyvin pimeässä, kun karhujakin saan kaatumaan. Jos sopii niin voin mennä puolestasi, jää sinä hiomaan suunnitelmaa, kun olet siinä niin taitava", yritin puhua Cainelle järkeä. Vakoojan puuha olisi liian vaarallista kruununperilliselle. Minä olin kuitenkin vain metsästäjä, joten henkeni ei olisi yhtä arvokas kuin kruununperillisen, tai edes oikean henkivartijan.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 08.07.2018
15:42
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Mireyan henkivartija eli toisin sanoen Rauf oli päättänyt suunnitelmientekoaikana olla vaan hiljaa ja kuunnella, mitä muut suunnittelivat. Hän oli kyllä kuvitellut, että perilliset olisivat suunnitelleet suunnitelmansa silloin Gilmarin laaksossa sen vanhan käppänän luona, mutta luulossa oli näköjään turhan hyvä elää ja niin se oli vaan kostautunut. Ei siis ikinä kannattanut luottaa teineihin. Mutta suunnitelmaa kuitenkin saatiin jotenkin kasaan, vaikka se muuttui oikeastaan lähes koko ajan. Tai sitten Raufin kiinnostus asiaa kohtaan oli herpaantunut siinä kohdassa, kun jotkut tollot eivät olleet tajutakseen sitten millään sitä tosiasiaa, mikä Dehrahin tilanne oikein oli. Niinpä asiaa oli väännetty rautalangasta useampaan kertaan yhä uudestaan ja uudestaan ja Rauf ei voinut kuin miettiä, että olivatko poloiset kuunnelleet ollenkaan, kun tilanne ensimmäisellä kerralla selitettiin. No eivät ilmeisesti, mutta Rauf oli samalla päättänyt, ettei tältä porukalta kannattanut odottaa liikoja... tai ei ainakaan ihmeitä.

Lopulta kuitenkin unohdittiin rauhalliset ja hiljaiset hiipparoinnit Dehrahin muureista läpi ja Rauf oli varma, että hänen silmissään välähti siinä kohdassa. Vihdoin ja viimein jotain siis tulisi tapahtumaan ja kuinka kauan Rauf olikaan odottanut sitä, koska Estarissa ei sotaa enemmin oikein ollut tapahtunut mitään ja Rauf istui teellä suurimman osan ajastaan tai pyöritteli peukaloita tai sortui jopa epätoivoisiin tekoihin vaan siinä toivossa, että saisi jotain oikeaa tekemistä. Jopa katukissan kanssa painiminen oli ollut kiinnostavampaa kuin koko prinsessan vartioaikana tapahtuva vartiointi. Rauf yritti kuitenkin hillitä innostuksensa suunnitelmaa kohtaan, koska se näyttäisi epäammattimaiselta, jos hän alkaisi riemusta kiljumaan sitä, että vihdoin hänen rukouksiinsa oli vastattu ja jotain tulisi tapahtumaan.

Lopuksi he alkoivat pohtimaan vakoojaa, joka voisi tarkistaa tilanteen Dehrahissa ja joka osaisi edes jotenkin hommansa. Joten niinpä se punahiuksinen prinssi Caine päätti ilmoittua tehtävään. Mihin hän oli yllättäen aivonsa pudottanut? Tosin seuraavaksi matkaan ilmoittautui mukaan joku ammattivaras, joka kuulosti siltä, että osaisi hoitaa homman paremmin ja jäämättä kiinni. Harmi, ettei Estarissa koulutettu myös vakoojaksi. Rauf olisi voinut muuten lähteä mukaan, että olisi saanut tekemistä nopeammin itselleen, mutta Estarissa se ei ollut henkivartijoiden hommaa. Raufin olisi pitänyt valita paremmin ammattinsa, koska ammattivarkaana oleminen alkoi kuulostamaan kiinnostavammalta. Rauf oli kuitenkin aikoinaan vaan kuvitellut, että tietenkin henkivartijan homma oli hommaa, jossa tapahtui varmasti kaiken aikaa jotain. No, oliko tapahtunut? No, eipä ollut... Voi sitä pettymyksen määrää. Mutta kun suunnitelmassa tosiaan päästiin siihen vaiheeseen, että Mireya voisi kaataa muurit sauvallaan, niin prinsessa sanoi tähän epävarmasti, ettei tiennyt kykenisikö sellaiseen aseensa kanssa, mutta kokeilisi toki, jos ei parempaakaan suunnitelmaa ollut. Tämähän oli mahtava suunnitelma, mitä sitä kainostelemaan. Paikat paskaksi ja hyökkäykseen, kyllä kelpasi. "Älkäähän nyt Prinsessa Mireya. Totta kai te pystetty siihen, luottakaa vaan itseenne", Rauf sanoi prinsessaalleen rohkaisevasti samoihin aikoihin, kun se Jeremy niminen metsästäjä yritti valaa prinssinsä päähän järkeä.

Vastaa tähän
Nimi: Janchi
Lähetetty: 08.07.2018
22:37
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
TERISE

Olin pysäyttänyt rakkaan hevoseni sisareni lähettyville, kun suunnitelmia oltiin alettu miettimään. Olin niin väsynyt ja aivan pihalla muutenkin tällaisesta etten kiinnittänyt huomiota. Ehkä kun suunnitelma vihdoin saataisiin kasaan, se kerrattaisiin ja minäkin ymmärtäisin siitä jotain. Ainakin toivottavasti. Letittelin Friggin harjaa, mutta havahduin, kun joku henkivartijoista ilmoittikin olevansa ammatiltaan varas! Että mitä?! Tämä oli minusta suurempi huolen aihe kuin koko sota. Eihän tässä porukassa uskaltaisi nukkua kuin toinen silmä auki, ettei vain tiara lähtisi kävelemään muiden kalliiden korujen kanssa. Tai entäpä lempikenkäni? Ne voitaisiin vaikka myydä tai tai tai minun upeat mekkoni! Entäs kullattu peilini, jonka olin ottanut mukaan, jotta voisin kohentaa kuontaloani aamuisin. Mitäs minä sitten teen, jos tavarani vain katoaisivat varkaan mukaan? Kamala ajatus kertakaikkiaan!
"Vai että varas...", mumisin hiljaa ja ehkä vähän halveksuvasti.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 09.07.2018
21:32
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Suunnitelma oli huolestuttavasti kääntymässä siihen suuntaan, että Marcellan pitäisi jotenkin loihtia muurit pois edestä sillä typerällä ruoskalla, joka hänelle oli lykätty matkalle mukaan. Marcella katsoi huolestuneesti edessä kohoavaa muuria. Kuka edes viitsi muurata noin korkeaa muuria keskelle ei mitään? Oli siinäkin huvit, no ehkä muurarit ja kivenhakkaajat olivat Dehrarissa arvostettuja ja heitä oli riesaksi asti, niin johonkin heitä piti työllistää? Muurihan kohosi taivaisiin asti! Ja hänenkö muka pitäisi pyyhkäistä se maan tasalle? Näyttikö hän siltä, että oli jotenkin luotu siihen hommaan? Marcella huokaisi helpotuksesta, kun elementtiaseet unohdettiin hetkeksi ja alettiin pohtia vakoojaa muurille. No sentään siihen häntä ei ehdotettu, sen verran muutkin tajusivat, ettei hän nyt ainakaan yhdenkään muurin yli kiipeäisi, putoaisi vielä ja taittaisi niskansa. Ainoa, joka halusi kiivetä muurin yli, oli Caenezhin prinssi, mutta hänhän olikin caenezhilainen, joten mitä muuta olisi voinut odottaa? Astoirwenin komean prinssin henkivartija laittoi kuitenkin pisteen moiselle typeryydelle.

Kauheasti vapaaehtoisia ei ilmoittautunut, kunnes joku avasi suunsa, vaikkei vakooja ollutkaan, niin hän oli jotenkin pätevä moisiin salakähmäisiin hommiin. Marcella kääntyi katsomaan Vinemarin prinssin ja tämän seuralaisen suuntaan, kun seuralainen ilmoitti ihan pokkana olevansa ammatiltaan varas ja mukana juuri siksi, että olisi joku hämärä hiippari tekemässä salakähmäisyyttä vaativat likaiset työt. No mikäs siinä, ihan tiesi oman paikkansa, vaikka se sopisikin olla paremmin tyrmän perukoilla tai hirttolavalla! Nainen veti syvään henkeä, kun huomasi taas ylireagoivansa asioihin. Mutta ainakin tiesi, ketä syyttävä sormi osoittaisi, jos jotakin arvokasta katoaisi matkalla, tuollaiseen pohjasakkaan voinut mitenkään luottaa. Vinemarin prinssikin oli epäilyttävä, kun raahasi moista rikollista mukanaan. Terise oli tainnut reagoida aika samalla tavalla, kun sisko mumisi jotakin hiukan halveksivasti. ”Terise, sinun pitää olla varovainen, tuollaisista ei koskaan tiedä.” Marcella sanoi vaimeasti huolissaan, miten moinen hänen herkkään siskoonsakin nyt vaikuttaisi. Ihan kuin sodassa ei ollut tarpeeksi nuoren neidon järkyttämiseen?

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 10.07.2018
21:38
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Kun porukka alkoi suunnitella tarkemmin vakoojan lähettämistä, Skyler yllättyi pienesti Cainen innostumisesta. Kaipa se oli vain hyvä, että edes joku jaksoi olla virkeä ja innoissaan, sekä ennen kaikkea vapaaehtoinen. Farranin henkivartija kuitenkin yritti rauhoitella tätä, mikä oli varmastikin vain ihan hyvä ajatus. Varsinkin perillisten olisi hyvä pysyä niin pitkään turvassa kuin mahdollista, vaikka Skyler ei olisi ikinä halunnut lähettää Deoraa minnekään vaaralliseen paikkaan, vaikka tämä hänen henkivartijansa olikin. Skylerille itselleen Deora oli kuitenkin ensimmäisenä perhettä, ja vasta sen jälkeen hänen henkivartijansa.

Kun hommaan tarjoutuikin Calderin seurassa ollut mies, jota Skyler oli luullut tämän vaaleasta ihonväristä huolimatta vanhan ystävänsä henkivartijaksi, nuori nainen suorastaan hätkähti järkytyksestä. Hän vilkaisi prinssiä, kuin kysyäkseen oliko tämän seuralainen tosissaan, mutta Calder vain naurahti hiljaa itsekseen hevosensa selässä. "Deora", Skyler kuiskasi, nojaten henkivartijansa puoleen, ettei kukaan ylimääräinen kuulisi häntä, "Haluan sinun pitävän tuota miestä silmällä. En haluaisi epäillä vanhoja ystäviäni epäluotettaviksi, mutta tämä... on jotain, mitä en olisi osannut ikinä aavistaa edes tuosta taulapäästä." Sen sanottuaan Skyler suoristautui vielä vähän paremmin satulassaan, tuijottaen ankarasti rikollista.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 10.07.2018
23:29
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Deora seurasi tilanteen kehittymistä siitä, kun oli kysellyt yleisellä tasolla, että oliko vakooja nyt varmasti hyvä idea, jos ajatteli sitä seikkaa, ettei paikalla tainnut mitään ammattilaisia olla. Tai no eihän vakoojan nyt välttämättä ammatiltaan vakooja tokikaan tarvinnut olla. Riittäisi varmasti, jos vaan osaisi hommansa eikä jäisi kiinni. Sellaista ei kuitenkaan perillisistä ainakaan löytynyt, vaikka se Prinssi Caine kovin ainakin luuli handlaavansa homman ja oli mielestään oikea valinta lähinnä sillä perusteella, että osasi kiivetä. Tokihan se oli hieno alku, mutta jos nyt kuitenkin joku, joka osaisi jotain muutakin kuin vain kiivetä. Lie sitten osasiko sitäkään ihan niin hyvin kuin kuvitteli osaavansa, mutta prinssin harmiksi hän ei kuitenkaan päässyt leikkimään sankaria eikä myöskään taittamaan niskaansa ja parempi niin.

Seuraavia vapaaehtoisia ei sitten ollutkaan, paitsi että olipas, koska seuraavaksi se Prinssi Carderin seurassa oleva mies ilmoitti, että hän hoitaa, koska hän oli ammatiltaan varas. Oli huomattavissa kyllä tämän paljastuksen jälkeen, ettei kaikki ottaneet uutista kovinkaan hyvällä, mutta olihan varkaissa tietenkin omat riskinsä. Kukahan oli keksinyt, että oli muka hyvä idea ottaa joku varas mukaan moiselle sotaretkelle, joka kuitenkin oli suurimmaksi osaksi täynnä hienohelmoja arvokkaat helyt ja ties mitkä kletjut mukanaan. "Ei kai se sitten varasta meiltä mitään?" Dakarai päätti kysyä hieman jälkijunassa itse uutisen ilmoittamisesta, koska raukka taisi käydä hieman hitaalla tai oli lähinnä herännyt horroksestaan taas tähän maailmaan. No, mutta jos jotain katoaisi, tietäisi ainakin ketä syyttäisi.

Deora kuitenkin käänsi hieman katsettaan Skylerin suuntaan, kun tämä lausui hänen nimensä kuiskaten, minkä jälkeen nojautui hieman lähemmäksi Deoraa ja kertoi, että halusi Deoran pitävän kyseistä varasta silmällä. Ei Skyler tokikaan vanhoja ystäviään halunnut epäillä, mutta tässä oli sitä jotain, jota Skyler ei osannut aavistaa. Ei sitä varmaan kukaan muukaan odottanut, että joku raahaisi jonkun varkaan mukaansa ja luuli sitä vielä hyväksi ideaksi. "Tietenkin, Prinsessa Skyler. En anna hänen satuttaa teitä ja jos mies yrittääkin jotain, teen siitä lopun välittömästi. Ei siis mitään hätää", Deora vastasi. Kaikkea sitä joutuikin tapaamaan. Millainenhan varas kyseessä sitten oli? Mutta ilmeisesti varas oli ainoa, joka osasi liikkua hiljaa ja huomaamatta. "Hetkinen nyt! Luotammeko me siis tosiaan johonkin varkaaseen? Ihan niin kuin se tulisi enää takaisin ja jos tuleekin, kuka muka luottaa hänen sanaansa?" Dakarai kyseli seuraavaksi. Niin no ei Deora vaan tiennyt, mutta ei hänkään mielellään koko keikkaa laittaisi vaan varkaan vastuulle.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 12.07.2018
23:31
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
GALENA

Galena oli seurannut tilannetta sivusta aika huonosti, hän oli alkanut miettiä, mitä lääkekasveja hänen olisi hankittava Dehrahin puolelta. Hän oli toki kirjoittanut kattavan listan kotona ennen matkaa, tai kuningattaren linnassa, koska sinne oli ensin mentävä hakemaan prinsessa matkalle, mutta sinne se lista oli myös jäänyt. Harmillista, hän oli tehnyt sitä niin huolella ja käsialakin oli niin kaunista. Kerrankin se oli onnistunut ja siitä olisi myös ollut hyötyä. Hän oli listannut eri kuningaskunnista kaikki erikoisuudet, joita voisi matkan aikana etsiä ja lista oli hyvin kattava. Hän oli yrittänyt miettiä listaa uudestaan, mutta matkalla oli huonot edellytykset kirjata mitään ylös vaikka laaksossa olikin hetki aikaa tehdä tarvikelistaa.

Pikkumaagi nosti katsettaan siinä kohtaa, kun prinsessa Mireya selvästi huolestuneena pohti, miten hän osaisi käyttää asetta muuria vastaan. Henkivartija yritti lohduttaa ja kannusti Mireyaa luottamaan itseensä. ”Aivan. Ja se on vain muuri, jos epäonnistutte ensimmäisellä yrityksellä, tuskin tapahtuu mitään katastrofaalista, ja voitte yrittää uudestaan.” Galenakin lohdutti, koska muuri esti toistaiseksi vihollisen hyökkäämästä heidän kimppuunsa ja muuri itsessään ei hyökkäisi kimppuun, jos prinsessa ei heti onnistuisi tekemään taikojaan sen ylittämiseksi. Eniten Galenaa huolestutti tällä hetkellä Mireyan henkivartija. Hänen silmissään oli välähtänyt kumma katse ja hän vaikutti kumman innostuneelta, vaikka yrittikin hillitä itseään. Galena nyt vain osasi nähdä ihmisistä aika helposti pienet eleet. Mutta pitäisikö miehelle tarjota jotakin rauhoittavaa lääkettä, oli hiukan erikoista olla innoissaan, kun muurin takana odotti kuolema. Ehkä se oli jokin soturijuttu mitä Galena ei ymmärtänyt.

Galena aikoi taas palata listansa pariin, kun seuraavaksi tuli ongelma, että yksi retkikunnasta olikin ammattiryhmältään siitä vähemmän rehellisestä päästä, mikä sai aikaan hiukan närää. Huono juttu, Galena ei viihtynyt konfliktitilanteissa. Joku prinssi pohti, että ei kai varas varastaisi heiltä mitään. ”Et kai Dakarai kuvittele, että varas kertoisi, jos aikoisi varastaa sinulta?” Punahiuksinen prinssi ihmetteli huvittuneena. No se ei toki olisi kovin ammattitaitoista. Galena ei ollut ihan perillä, miksi tästä varasasiasta puhuttiin, mutta hänellä ei ainakaan ollut mitään arvokasta, mitä varastaa. Mutta varkaasta voisi olla hyötyä, jos tarvitsisi vaikeasti saatavia yrttejä, piti siis pitää mielessä. Aikaisemmin ryöstelystä huolestunut prinssi huolestui, että oltiinko voroon nyt sitten luottamassa, koska varas ei kuulemma tulisi takaisin ja vaikka tulisi, niin hänen sanaansa ei voisi luottaa. ”Sanoisin, että noin rehelliseen varkaaseen voi kyllä luottaa tässä tilanteessa tai sitten hän on vain idiootti ja siinä kohtaa on ihan saman tekevää, palaako vai ei. Julkisesti paljon hyväksyttävämmissä viroissa on paljon epäluotettavampaa väkeä ja herra voron taidot ovat tässä tehtävässä selvästi parasta, mitä meillä on. Meillä ei nyt olisi aikaa jäädä vatvomaan tätä asiaa, emme kuitenkaan häviä mitään, vaikka vakoojamme menisi mokaamaan koko homman, eihän meillä ole mitään suunnitelmaa, minkä hän voisi myydä vihollisille, joten ei hän siitäkään mitään hyötyisi. Joku voi toki mennä vahtimaan, jos varkaan luotettavuus epäilyttää, mutta eiköhän hän ole ihan syystä prinssi Calderin mukana.” Se pitkä kovin synkän oloinen mies selitti ja kuulosti kyllä viisaalta, vaikka Galenalla ei ollut aavistustakaan, mistä oli edes kyse. Mutta vakoilu ei ollut hänen alaansa, eikä varastaminen, joten ei se ilmeisesti haitannut, ettei hän ollut pysynyt ihan mukana keskustelussa.

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!