Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
/ Etusivu / Roolipelifoorumi / GILDOMERA - Roolipeli 2

<< Ensimmäinen < Edellinen  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  Seuraava > Viimeinen >>

Nimi: devi
Lähetetty: 13.07.2018
21:21
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli taas kerran ollut jossain Dakarai-maailmassa, jossa ei tajunnut juurikaan ulkomaailman menosta tai puheista mitään. Se oli kaiketi eräänlainen horrostila tai jokin muu vastaavassa tila, jossa hän kävi hieman hitaalla. Ei, että prinssi olisi muulloinkaan se joukon terävin veitsi, mutta väsyneenä ja uupuneena hän tajusi maailman menosta vielä vähemmän. Dakarai hahvahtui ikään kuin hereille siinä kohdassa, kun muut alkoivat puhumaan jostain vakoojasta, jonka voisi lähettää Dehrahiin katsomaan jotain. Kukaan ei kuitenkaan oikein halunnut ilmeisesti alkaa vakoojaksi, paitsi Caine, mutta hän ei saanut. Sitten se joku mies ilmoitti, että oli varas ja hän voisi suorittaa vakoojan tehtävää, mutta Dakarai jäi nyt siihen, että mies oli ilmoittanut olevansa varas eikä kyennyt enää muuta ajattelemaan. Mitä, jos varas pöllisi häneltä jotain? Ja sitä asiaa sen kummemmin ajattelematta Dakarai meni ihan ääneenkin kysymään, että ei kai varas heiltä varastaisi. Tämän jälkeen Caine kyseli, että ei kai Dakarai kuvitellut varkaan kertovan kyseistä asiaa itselleen, jos aikoisikin varastaa. Kyllä, kyllä Dakarai oikeastaan taisi hieman ajatella niin... aluksi ainakin. Mutta nyt, kun hän mietti asiaa tarkemmin, niin tosiaan... Miksi varas sen hänelle kertoisi? "En tietenkään... Kuinka tyhmäksi sinä minua luulet?" Dakarai kysyi ikään kuin muka olisi viisaskin.

Dakarain seuraava huolenaihe kuitenkin oli se, että eivät kai he nyt oikeasti johonkin varkaaseen luottaneet vakoojan hommissa. Tai siis Dakarain mielestä varas tuskin palaisi tai, jos palaisi, hän kertoisi valheellista tietoa. Dorian oli kuitenkin sitä mieltä, että noin rehelliseen varkaaseen voisi kyllä luottaa tai sitten mies olisi vaan idiootti. Lisäksi hyväksyttävimmissä viroissa ainakin Dorianin mukaan olisi paljon epäluottavampaa väkeä ja parempaa vakoojaa he eivät sitten saisi eli varkaaseen oli tyytyminen. Eikä sitten olisi mikään ongelma sekään, jos varas mokaisi, koska ei heillä ollut mitään suunnitelmaa, jota paljastakaan. "Eikö tosiaan?" Dakarai heräsi taas jostain Dakarai-maailmastaan kyselemään tyhmiä. Eivätkö he olleet juuri suunnitelleet jotain? Mutta lopulta joku voisi kuitenkin mennä vahtimaan varasta. No Dakarai voisi ainakin mennä nukkumaan.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 13.07.2018
23:45
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Caine oli ystävällisesti suostunut vapaaehtoiseksi muurilla kiipeilijäksi ja vakoojaksi, koska kukaan muu ei tahtonut ja se olisi paljon hauskempaa, kuin täällä seisoskelu. Cainea ei oltu luotu pattitilanteita varten, oli turhauttavaa olla niin lähellä määränpäätä, jonne ei päässyt, ja sitten vain seisoskeltiin ja pohdittiin. Toki hyvä, että pohdittiin, ei siinä mitään, mutta voitaisiin pohtia nopeammin. Dorianista ei ollut mikään loistokkain ajatus, että Caine ryhtyisi hommaan, mutta ei tietenkään. Mies odotti kuitenkin, ettei kukaan suostuisi, että pääsisi itse leikkimään sankaria, kun oli niin mahtava astoirwenilainen sotaurho. Mahtoi harmittaa, kun varas lupasi ottaa sankaripestin häneltä, mutta yllättäen Dorian olikin varkaan kannalla. Siis Caine ei kelvannut, mutta joku likainen rosvo kelpasi? Jo oli aikoihin eletty. Caine lupautui tuon kurjan pikku konnan apuriksi, vaikka se olikin hivenen nöyryyttävää, mutta jos hommaan tarvittiin kaksi, niin Caine voisi kyllä mennä, koska täällä oli edelleen pitkästyttävää.

Jeremy havahtui kanssa tähän hetkeen ja ilmoitti olevansa samaa mieltä kuin Dorian, että Cainen oli parempi täällä ja osasi hänkin ampua karhuja. Eihän tässä nyt karhujahdissa oltu, mitä Jeremy oikein kuvitteli? No okei, se oli vain esimerkki, mutta pointti olikin se, että Jeremy oli valmis uhrautumaan ja leikkimään sankaria Cainen puolesta. Ei kyllä kävisi, kumpi tässä oli se voitokas ja mahtava tuleva kuningas? Niin, ei Jeremy ainakaan. Tosin sitten Jeremy selitti asiaa paremmin, eli Cainen oli parempi jäädä hiomaan suunnitelmaa, kun hän oli siinä niin taitava. No toisaalta, kun sen noin ilmaisi, niin olihan hän kyllä melko luova ja nerokas suunnitelmien laatija, vaikka itse sanoikin. ”Taidatpa olla oikeassa, eiväthän muut pärjäisi täällä ilman neuvokkuuttani.” Caine myhäili tyytyväisesti ja heilautti palmikoituja hiuksiaan paremmin selän taakse. Dorian pudisteli muka vaivihkaa päätään ja taisi potea päänsärkyä. Mies parka, no vanhuus ei tullut yksin. Sitten Dakarai huolestui siitä, että varas voisi varastaa häneltä ja Caine kysyikin, että kuvitteliko hän varkaan kertovan tälle ryöstöaikeista etukäteen. Dakarai oli niin hauska kaveri. Hetken prinssipolo pohti, että luuliko tosiaan, mutta vastasi sitten, ettei tietenkään luullut. Lopuksi hän kysyi, miten tyhmäksi Caine häntä oikein luuli. ”En lainkaan tyhmäksi, älykkyytesi loistaa matkojen päähän.” Caine valehteli hymyssä suin, Dakarai oli niin huvittava, kun esitti vitsejä tuolla lailla vakavalla naamalla. Dakarain henkivartija näytti hiukan kiusaantuneelta ja pelkäsi ilmeisesti Cainen suututtavan prinssinsä. Ei kai hän nyt niin herkkä ollut, ettei pientä huumoria ymmärtänyt?

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 14.07.2018
01:10
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
LAUCIAN

Laucian päästi pienen helpotuksen huokauksen synkän miehen hyväksyessä hänet ammatistaan huolimatta, ainakin toistaiseksi. Hänen mielestään suurin uhkatekijä oli onneksi hänen puolellaan. Paljastus meni näin yleisestikin paljon paremmin kun hän oli edes uskaltanut toivoa, ainakaan kukaan ei vetänyt asettaan esiin. Laucian muutti otteensa kävelykepistään taas rennoksi, siihen ei onneksi tarvinnutkaan turvautua. Tietysti osa porukasta tuntui mulkoilevan häntä epäilevästi, mutta se ei Lauciania haitannut, olihan hän Vinemarin kaduilla tottunut ihmisten tuijotuksiin vaalean ulkonäkönsä takia. Miten muka joukko pumpulissa kasvaneita teinejä sai oikeuden tuomita hänet, vain koska olivat syntyneet aatelisina? Ja liekkö monikaan henkivartijoista kokenut yhtään sen vaikeampaa elämää, että olisivat ansainneet ammattinimensä? "Yksin liikkuminen on helpointa, mutta jos joku nyt syystä tai toisesta koetaan tarpeelliseksi seuraamaan minua, en pane vastaan, mutta en jää odottamaankaan, jos ei pysy perässä", Laucian vastasi kysymykseen seurasta, kohauttaen samalla olkiaan.

Oletettavasti Dehrahin prinssi sitten kysyi, etteihän Laucian varastaisi heiltä mitään. Osa ryhmästä ehtikin vastaamaan ennen kun Laucianin omaa vastausta. "No, ammattini paljastaminen sai teidät kaikki olemaan varuillanne, joka kieltämättä tekisi varastamisesta mielenkiintoisempaa kuin vain arvotavaroiden kerääminen hiljaa yöllä ja katoaminen yön selkään, mutta tarkoituksenani ei ole nyt harjoittaa ammattiani, vaan auttaa rauhoittamaan tilanne kotona. Sota sotkee myös alamaailman toimintaa. Joten tavoitteemme ovat samat, ja uskon kykyjeni ja verkostoni pystyvän auttamaan asiaa. Ja kuten sanottu, väärän tiedon syöttäminen teille ei hyödyttäisi mitään, kaikki helyt menisivät vihollisen pussiin jos johdatan teidät ansaan, eikä minulla ei ole mitään tietoa, jota myydä viholliselle, olettaen että he edes antaisivat minun puhua ennen kun työntävät minut täyteen terästä. Ja miksi minun tarvitsisi valehdella meneväni tiedustelemaan ja kadota sille tielle, kun voisin vain ratsastaa pois ilman juonia, kukaan ei voi pakottaa minua pysymään mukana. Vieläkö jollain on muita huolia?" Laucian vastasi, ottaen hieman uhmakkaan asennon.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 14.07.2018
23:46
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Kun Dorian jo luuli, että asioiden kanssa alettaisiin hiukan edistyä, niin heti tuli takapakkia. Kuninkaallisista osa oli turhan järkyttyneitä siitä, että joku oli ottanut varkaan mukaan matkalle. Dorianista oli hienoa, että joku oli ajatellut tällaisiakin tilanteita ja ottanut pätevän miehen mukaan. Ei Dorian itsekään varkaita suuressa arvossa pitänyt, lahjakkuus oli kuitenkin eri asia ja varaskin saattoi olla lahjakas ammatissaan. Ja jos joku varas käytti taitojaan yhteisen hyvän eteen, niin mikähän ongelma siinä oli? Dorian ei huomaamatta muurin toiselle puolelle yksin pääsisi, se oli varma. Kukaan muukaan täällä tuskin pääsisi, jos pääsi, niin eivät varmasti tietäisi, mitä toisella puolella pitäisi tehdä. Dorian oli varmistanut kuitenkin, että tarvitsiko varas apujoukkoja, mutta muutaman kuninkaallisen typeryyden jälkeen mies vastasi, ettei tarvinnut ja yksin liikkuminen olisi helpointa. Mutta jos joku halusi mennä vahtimaan häntä, se kävisi kyllä. ”Se tuskin on tarpeen, en vaarantaisi tehtävää kokemattomalla vakoojalla, jos meillä on ammattitaitoisempikin mies käytössä. Ja jos sanot, että yksin tehtävä onnistuu helpoiten, silloin teemme niin. Turhat riskit tällaisissa tilanteissa eivät kannata.

Varas joutui vielä selittelemään, ettei hänen kannattanut täällä alkaa muilta varastelemaan ja heidän pettämisensä olisi typerää. Lisäksi sota sotki myös alamaailman toimia, joten heidän tavoitteensa olivat samat. No ehkä tuo riitti vakuuttamaan epäilijät. Varas kysyi vielä, että oliko jollain muita huolenaiheita. ”Jos on, voitte kertoa ne, kun tehtävä on suoritettu. Olemme seisseet tässä odottamassa turhan kauan, meidän on päästävä tarpeeksi kauas pimeän turvin ja se tarkoittaa, että muuri on ohitettava. Jos vakoojamme ei tarvitse lisätietoja tehtävästä, minun puolestani hän voi valmistautua sen suorittamiseen ja me muut jatkamme suunnittelua näillä tiedoilla ja lopulliset päätökset tehdään, kun saamme lisätietoja vihollisen liikkeistä. Tyydyttääkö tämä ratkaisu kaikkia?” Dorian esitti suunnitelman, jotta päästäisiin eteenpäin. Hätiköinti ei yleensä ollut hyvä asia, mutta heillä ei ollut loputtomasti aikaa, joten tästä olisi syytä pikku hiljaa päästä Dehrahin puolelle.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 15.07.2018
22:05
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Seuratessaan tilannetta Laucianin ammatinpaljastumisen jälkeen Calder ei voinut estää pientä virnettä nousemasta kasvoilleen. Oli huvittavaa seurata muiden reaktioita, kun nämä eivät päässeet yhteisymmärrykseen luottaisivatko varkaaseen vai eivät. Calder itse oli tuntenut varkaan tarpeeksi kauan, että olisi luottanut henkensä tämän käsiin milloin hyvänsä. Onnistuen juuri ja juuri estämään itseään nauramasta hän päätti ottaa asiaan lopulta itsekin kantaa, jos se saisi muut perilliset edes hieman rauhallisemmille mielin. ”Ciniä parempia miehiä ei maailmassa ole montaa, enkä aio pyytää häntä lähtemään vain siksi, ettei teitä ilahduta hänen ammatinvalintansa”, prinssi ilmoitti. Hän jätti sanomatta, että oli ottanut todellisuudessa Laucianin mukaan vain matkaseuraksi, eikä ollut ajatellut asiaa läheskään yhtä pitkälle, kuin mies oli antanut muiden ymmärtää. Siitähän se vasta kohu nousisi jos muut perilliset kuulisivat. ”Mutta mikäli se yhtään rauhoittaa kenenkään mieltä, niin minä menen Cinistä takuuseen. Enkä aio lähteä hänen mukaansa vakoilemaan, vaan pysyn täällä. Vakoilijan hommat eivät ikinä ole luonnistuneet muutenkaan.”

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.07.2018
17:16
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakarai oli hetki sitten näyttänyt suurta viisauttaan suurimmaksi osaksi ehkä väsymyksensä ansiosta. Kyllä hän toki tiedosti, ettei ollut suuri nero edes pirteänä, mutta pirteämpänä hän olisi varmaankin osannut pitää edes idioottimaisuutensa piilossa paremmin ja omana tietonaan. Väsyneenä prinssi möläytteli vähän mitä sattui eikä seuraukset välttämättä olleet aina yhtä suotuisat. Viimeiseksi Dakarai oli tällä kertaa kuitenkin suunnitelmakohdassa möläyttänyt, että eikö heillä muka tosiaan ollut suunnitelmaa, mutta ei tietenkään, koska miksi ketään olisi lähetetty vakoiluhommiin, jos heillä suunnitelma olisi kasassa. No ei tietenkään miksikään, mutta Dakarai ei jaksanut miettiä juuri tällä hetkellä moista tosiasiaa, vaikka pirteässä tilassa olisi varmasti tajunnutkin asian. Nyt hän ei vaan jaksanut edes yrittää. Mutta vielä aiempaan asiaan eli siihen, miten tyhmäksi Caine luuli Dakaraita. No, varmaankin aika tyhmäksi. Caine vastasi hymyssä suin, ettei tietenkään luullut Dakaraita tyhmäksi, koska hänen älykkyytensä loisti matkojen päähän. Kun loistaisikin, niin saisi kuningaskin kerrankin olla ylpeä pojastaan, mutta sen sijaan... kuninkaan teki mieli jopa välillä hävetä poikaansa ja antaa kruunu toiseksi vanhimmalle pojalleen, joka ei ollut ihan niin menetetty, pinnallinen ja turhamainen tapaus, niin kuin Dakarai. "Tiesimpäs", Dakarai totesi ylpeänä asiaan tajuamattaan, että Caine oli lähinnä vaan sanonut Dakaraille sanat, jotka hän oli halunnutkin kuulla eli selkokielellä se oli valhe.

Mutta se Dakarain tyhmyydestä, jota olisi jakaa vaikka kenelle ja takaisin asiaan eli vakoojaan ja miten homma toimisi parhaiten. Dakarai ei jaksanut enää keskittyä asiaan, koska asia nyt oli kuitenkin jo päätetty, luotti Dakarai varkaaseen tai ei. Kyllä varas lopulta alkoi selittämään jotain siitä, miksi häneen voisi luottaa, mutta Dakarai ei ollut varma, että voisiko siltikään, koska saattoihan varas sanoa vaan sen, mitä muut ja Dakarai itse halusi kuulla. Lopuksi varas kyseli vielä, että oliko muita huolenaihe. "Joo. Iltateeaika meni ohi ja kovaa menikin ja kaipaan silmiä, joidenka alla ei ole pusseja", Dakarai totesi taas ajattelematta asiaa yhtään mitenkään, mitä suustaan päästi, koska ei hän jaksanut enää ajatella muuta kuin sitä, että pääsisi nukkumaan tai mahdollisesti vetämään vahvaa teetä antaumuksella. Dorianista huolenaiheet olisi kuitenkin voinut kertoa sitten, kun tehtävä olisi hoidettu. No, sittenhän Dakarai saattaisi olla jo kuollut! "Ohitammeko me siis muurin jo tänään?" Dakarai kuitenkin kyseli seuraavaksi hätääntyneenä henkivartijaltaan, kun Dorian oli jatkanut asian selittämistä vähän siihen suuntaan. Sittenhän Dakarain olisi pakko keksiä jotain, jolla saisi itsensä hereille, mutta mikä se sellainen tapa olisi? Lopuksi se Calder niminen prinssi oli vielä selittänyt jostain Cinistä jotain, mikä meni hieman ohi, mutta ei Dakarai tiennyt, mistä Cinistä hän edes puhui. Varkaasta vai?

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.07.2018
19:20
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CHATHA

Suunnitelmaa oli lähdetty tekemään ja lopulta oltiin siinä tilanteessa, että jokin paatunut rikollinen laitettaisiin muurin toiselle puolen tiedustelemaan. Dakarai taas alkoi hälyttävästi vaikuttaa liian väsyneeltä jatkaakseen mitään enää loppuyöstä. Menihän prinssi ajoissa nukkumaan, mutta aurinko oli vasta laskenut ja hän oli jo noin lopen uupunut? Prinssi Cainella oli turhan hauskaa Chathan prinssin kustannuksella, mutta Dakarai ei onneksi väsymystään tajunnut, että häntä pilkattiin. Chathan ei toki sopinut antaa muiden puhua tuohon sävyyn prinssilleen, mutta ei hän nyt voinut mitään kohtausta aiheuttaa, kun aikaa ei muutenkaan ollut tuhlattavaksi. Dakaraita huolestutti seuraavaksi teeaika ja silmäpussit ja sitten hän huolestui, että ei kai muuria tänä yönä ollut tarkoitus ohittaa. ”Anteeksi teidän korkeutenne, mutta kyllä, se olisi tarkoitus. Eihän meidän tässä kannattaisi seisoskella, jos tarkoitus olisi ohittaa muuri ensiyönä, päivällä kun sitä ei kannata tehdä.” Chatha yritti vaivihkaa selittää prinssilleen. ”Mutta tässä varmaan menee vielä jokunen tovi… voisittehan ottaa torkut tässä odotellessa, jos ette millään pysy hereillä? Minä herätän teidät kyllä, ette kuitenkaan pysy väsyneenä suunnittelussa mukana, joten on oikeastaan aika saman tekevää, oletteko hereillä vaiko ette.” Chatha ehdotti, koska jotain tälle tilanteelle oli pakko tehdä tai Dakarai putoaisi kesken kiireen hevosen selästä nukahdettuaan satulaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 16.07.2018
19:54
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
ZEKE

Zeke oli uskollisesti pysytellyt Marcellan perässä, pitäen mietteensä omanaan. Kun muut olivat alkaneet tekemään suunnitelmaa, kuinka päästäisiin muurien läpi, mies oli suosiolla jättänyt tehtävän kokeneemmille ja sillä alueella osaavimmille. Tietenkin väkivaltaiset barbaarit osaisivat parhaiten tuollaiset miettiä, ja hyvin nämä kuullostivat hommansa osaavankin. Suunnitelmaksi tuli lopulta ilmeisesti lähettää vakooja, ja Zeke oli tyytyväinen, ettei häntä voitu siihen tehtävään laskea. Mielessään mies jo alkoi pohtia, millaisia suojaavia kiviä hän voisi mahdollisesti tarjota matkaan lähetettävälle vakoojalle. Marcellan ja Terisen turvallisuus oli kuitenkin myös tämän onnistumisesta riippuvainen, eikä mies halunnut ottaa turhia riskejä.

Tai niin hän oli ainakin ajatellut, kunnes tehtävään ilmoittautui rikollinen. Zeke mulkaisi halveksivasti prinssiä, joka oli tämän mukanaan tuonut matkalle, oli tällä sitten millaiset mietteet ja suunnitelmat hyvänsä olleet mielessään heidän edukseen. Yhtä ilkeästi Zeke huomasi myös Seymourin vilkuilevan rikollista ja tämän prinssiä, ja molemmat valmistautuivat suojaamaan prinsessoja heti, mikäli tarve vaatisi. ”Ei huolta, emme anna tuon miehen tulla lähellekään teitä Milady, prinsessa Terise”, Zeke vakuutti lausuen sanansa mahdollisimman hiljaa, ettei muut kuulisi, ja Seymour nyökkäsi olevansa samaa mieltä. Enää Zeke ei myöskään ollut yhtä halukas tarjoamaan suojaavalla magialla varustettuja kiviä vakoojaksi lähetettävälle miehelle. Kivet olivat jo muutenkin valmiiksi arvokkaita ja niiden arvo vain kohosi suojaloitsujen ansiosta. Ääneen mies ei sitä myöntänyt, mutta hän olisi itse ollut varsin tyytyväinen, jos varas jäisi sille tielleen eikä tulisi takaisin.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 16.07.2018
21:44
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Marcella ja Terise eivät suinkaan olleet ainoat, jotka varkaan uutisista järkyttyivät. Dehrahin prinssi toi huolensa ihan ääneen ilmoille, että varkaisiin ei ollut luottamista. No ei kyllä ollutkaan, mutta ilmeisesti muiden mielestä varkaaseen luottaminen oli hyväkin idea. Vinemarin prinssi ilmoitti, ettei Ciniä, eli ilmeisesti likaista varasta, parempaa miestä maailmasta löytynytkään. No pisti kyllä miettimään, millaisessa seurassa prinssi oikein liikkui ja parempia miehiä oli maailmassa pilvin pimein, tavallinen maalaistollokin oli parempi mies kuin kurja rikollinen! Prinssi ei kuitenkaan aikonut patistaa varasta matkoihinsa vain siksi, että muita ei miellyttänyt. No eihän se mitään auttaisikaan, varas tulisi kuitenkin perässä ja murhaisi heidät kaikki kuitenkin kostoksi! Prinssi vielä lupasi ja vannoi menevänsä takuuseen varkaastaan. ”Sinuna toivoisin, että varas on kunnolla ja ettei laskusi tule olemaan kohtuuttoman suuri, jos tästä retkestä selvitään ylipäänsä hengissä. No jos alkuun selvittäisiin muurista hengissä.” Caenezhin prinssi totesi turhan huolettomaan sävyyn, mutta siinä olikin toinen heittiö, tuskin tämän matkassa oleva mies oli itsekään mikään sotilas, saattoi hyvin olla varas hänkin, ei noista metsäläisistä ikinä tiennyt, mutta Marcella oli kuvitellut, että Vinemarissa oltaisiin hivenen sivistyneempiä. Zeke ilmoitti, ettei varkaasta tarvinnut huolehtia ja hän ei Seymourin kanssa päästäisi varasta Marcellan ja Terisen lähelle. ”Niin, voimme kyllä luottaa teihin, vaikka matkakumppaneidemme joukossa epäluotettavia tapauksia löytyisikin.” Marcella myönsi ja karisti ajatuksensa varkaista ja kuolemasta, joista puhuttiin hänen makuunsa hiukan turhan huolettomaan sävyyn tässä seurassa. Heillä oli pätevää henkilökuntaa mukana, joten tuskin heillä hätää olisi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 16.07.2018
23:27
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DAKARAI

Dakairalla oli tosiaan mennyt lopulta pasmat kokonaan sekaisin, kun yksi joukosta oli tosiaan varkaaksi paljastunut. Hän oli muutenkin aika hermoheikko prinssi ja väsymys siihen päälle. Nyt Dakarai oli kuitenkin huolissaan teeajasta ja silmäpusseista, joita nuorella prinssillä ei kasvoissaan ollut edes leikisti, mutta kunhan vaan kuvitteli taas, koska kauneus oli prinssille etusijalla ja kaikki muu tuli vasta kauneuden jälkeen. Silmäpussijen jälkeinen hälyttävä huolestuminen puolestaan oli se, että eivät kai he tänä yönä muuria ajatelleet ylittää. Dakarai oli kyllä tietenkin ollut tietoinen, että tänään se ylitettäisiin, mutta hän vaan tahtoi uskotella itselleen, ettei se vielä tämän yön aikana tapahdu ja hän saisi nukkua rauhassa tämän yön. Chatha kuitenkin pilasi täydellisen illuusion ja iski totuuden pöytään sillä, että kyllä tässä vaan oli tarkoitus painua muurin yli jo tänään. Dakarai ei oikeasti vaan halunnut ylittää muuria koskaan, koska häntä pelotti, että kuolisi muurin toiselle puolelle, vaikka voisi kuolla kauneuden eteen kuitenkin koska vaan. Mutta sota ei ollut kaunista eli sen edessä ei voisi mitenkään kuolla. Häntä pelotti ja huoletti myös moni muukin asia muurin toisella puolella ja hänelle sopisi olla menemättä ollenkaan.

"Tiedän tiedän... Kunhan elättelin vaan toivoa... Ei minua ole luotu sotaan. Näytänkö muka joltain sotilaalta? Ja entä, jos saan haavoja tai palovammoja? Entä, jos täydellisen pitkiksi kasvattamani kynnet katkeaa tai yksi niistä? Sitä tuskaa... Sitten muut pitäisi leikata yhtä lyhyiksi ja kestää taas aikaa kasvattaa ne täydelliseen pituuteen", Dakarai panikoi vähän lisää niinkin tärkeästi asiasta kuin kaunes, jota muut eivät tainneet ymmärtää samalla tavalla. No, oli se tärkeää, jos eli vaan sille. Lopuksi Chatha ehdotti nukkumista Dakaraille, koska meni tässä vielä ainakin tovi. Hän lupasi kuitenkin herättää sitten, kun pitäisi herätä. "Olet varmaankin oikeassa", Dakarai sanoi ja laskeutui hevosensa selästä ja alkoi sen jälkeen kaivamaan esiin jotain telttaviritelmäänsä, koska hän ei suostunut nukkumaan ulkona ilman mitään suojaa. Ongelmana oli se, ettei Dakarai moista osannut koota tai edes jaksaa yrittää koota, koska siinä menisi aikaa. Hänen kallista nukkumisaikaansa, mikä tarkoitti sitä, että oli vähemmän aikaa nukkua, joten teltat sun muut suojat saivat antaa olla. Dakarai lähti etsimään alueen ympäriltä jotain tarpeeksi mukavan näköistä paikkaa nukkumiseen ja lopulta pehmeän oloinen lehti- ja sammalkasa löytyikin. Dakarai asetti viittansa sen kasan päälle, koska halusi välttyä enimmiltä sotkuilta, minkä jälkeen sitoi pitkät valkoiset hiukset kiinni päänsäpäälle, koska ei halunnut niiden olevan ties missä sotkussa ja tuhanne takussa sitten, kun pitäisi herätä. Nukkumispaikka oli siis lötynyt, joten Dakarai käpertyi viittansa päälle, mutta oli ottanut sitä ennen kenkänsä pois, koska ei tykännyt nukkua kengät jaloissaan.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 19.07.2018
23:33
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

”Epäiletkö sinä minun sanaani vai arviointikykyäni?” Calder kysyi huvittuneesti Cainelta, kun tämä ilmoitti, että tulisi laskuttamaan häntä, mikäli Laucian aiheuttaisi ongelmia. Ihan kuin Calder olisi muka muutenkaan voinut pitää miestä aisoissa. Sitä tosin ei ehkä olisi hyvä tähän väliin huomauttaa, kun osa porukasta oli jo valmiiksi varpaillaan. Onneksi oli myös niitäkin, jotka eivät ottaneet asiaa yhtä vakavasti ja huolestuneet heti Laucianin läsnäolosta. Calderista tuntui, kuin tilanne olisi täydellisesti hallinnassa. Kukaan ei enää vaikuttanut halukkaalta ilmaisemaan mielipidettään Lauciania vastaan, ja Dehrahin prinssi jopa pystytti teltan mennäkseen nukkumaan. Joko tämä oli äärimmäisen väsynyt, tai sitten omisti erityisen hyvät hermot.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 20.07.2018
23:55
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CAINE

Dakarai raasu oli niin väsynyt, että alkoi puhua ihan sekavia ja lopulta Chatha ehdotti, että hän ottaisi torkut, kun muut suunnittelivat. Dakarai oli selvästi vain odottanut, että joku ehdottaisi sitä ja oli ampaissut satulasta alas ja painellut etsimään nukkumapakkaa ja sinne pusikkoon ressukka sitten käpertyi uinumaan. Chatha katsoi hiukan toivottoman näköisenä prinssin perään pidellessä tämän hevosen ohjia, mutta ei auttanut. Chathaa tarvittiin suunnittelussa, kun hän oli enää ainoa läsnä oleva dehrahilainen. Mutta asia oli ilmeisesti siinä mielessä käsitelty, että varkaiden kuningas paiskattaisiin muurin yli ja toivotettaisiin onnea ja menestystä ja sitten odotettaisiin, että hän tulisi takaisin, jos tulisi. Ei, Caine ei epäillyt sitä, että varas karkaisi, vaan sitä, että hänet seivästettäisiin. Varmasti varas oli ihan pätevä varkaana, ei hän sitä epäillyt, mutta aina voisi sattua vahinkoja. Etenkin kun ei huolinut apua, niin leikkikööt yksin sankaria. Ei voisi tulla kuolleena ainakaan Cainea piinaamaan, että hänet oli jätetty yksin vihollisen armoille, hän oli tarjoutunut auttamaan. Mutta onneksi Jeremy kielsi, koska huonostihan siinä varmasti olisi käynyt.

Mutta ainakin Calder oli sitä mieltä, että varkaaseen oli luottaminen ja Caine oli sitten varoittanut, ettei hänenkään ihan päätään pantiksi siitä kannattanut laittaa. Prinssi kyseli sitten, epäilikö Caine kenties hänen sanaansa vai arviointikykyään. ”En kumpaakaan, olet varmasti sanasi mittainen mies ja varmasti tunnet alaisesi jokaista varkaiden kuningasta myöten kuin omat taskusi. Kunhan varoitin, ettei tarvitse jälkeen päin katua, kun tulee luvattua kuu taivaalta. Ei minulla ole mitään syytä huoleen itselläni, ei minulla ole mitään varastamisen arvoista mukana. Edes minua ei kannata ryöstää, tulisi vain pettymään, kun lunnaita ei heru. Joten saman tekevää, miten monta varasta täällä on. Onko teillä muuten Vinemarissa myös merirosvoja?” Caine vastasi ja eksyi hiukan aiheesta, mutta Vinemar oli meren rannalla, onnekkaat, ja jos oli meri, oli merirosvoja. Merirosvot olivat jotenkin eksoottisia, kyllä maantierosvoja nyt oli kaikkialla, mutta merirosvoja ei nähnyt ihan joka päivä. Ei toki, että Caine tavallisiinkaan rosvoihin kovin usein törmäsi. Caenezhissa ei niitäkään oikeastaan ollut, koska kaikki osasivat puolustaa itseään ja rikoksista sai kuolemantuomion saman tien, joten jokainen mietti kyllä pari kertaa, että kannattiko.

Vastaa tähän
Nimi: Ragdolltwist
Lähetetty: 21.07.2018
00:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
Farran Astor
Suunnitelmasta käytiin kädenvääntöä puolin ja toisin, ideoita esiteltiin ja ideoita pudotettiin uusien ongelmien nostaessa päätään. Sodan ei koskaan pitänyt olla helppoa. Niin oli oikein ja hyvä mutta tällä hetkellä asiat tuntuivat junnaavan raivostuttavasti paikallaan. Onneksi suurin osa ryhmästä oli vakaasti sitä mieltä, että vakoojan lähettäminen oli hyvä idea. Myös hänen korkeutensa prinssi Farran oli samaa mieltä ja avoimesti osoittanut kannattavansa ideaa. Myös elementtiaseiden käytöstä puhuttiin hyvänä ratkaisuna tämän hetkisiin ongelmiin, mikä sai prinssi Farranin nyökkäillessä hiljaisen hyväksyvästi muiden kannanotoille aseiden käyttämisen puolesta. Nuorukainen näki aseiden hyvät puolet ja niiden tuomat mahdollisuudet. Häntä kuitenkin hieman epäilytti pystyisivätkö he käyttämään aseitaan toivotulla tavalla. Elementtiaseiden hallinta ei ollut helppoa, sen tiesi hyvin Prinssi itsekin.

Kruununprinssin idea vartiotornien hyödyntämisestä ammuttiin alas, mikä ei tullut suurena yllätyksenä hänen korkeudelleen. Olihan edellinenkin idea portin murtamisesta tiputettu jo hyvän aikaa sitten. Farran pyöräytti silmiään ärsyyntyneesti Dakarain yrittäessä piikitellä vartiotornien koosta. Ei se ollut Farranin syy että Dehrahilaiset eivät rakentaneet muurejaan ja vartiotornejaan kunnolla. Taisi olla kuitenkin Dakarailla peiliin katsomisen paikka. Prinssi Farran tiesi kuitenkin paremmin eikä lähtenyt haastamaan riitaa pikkumaisen prinssin kanssa. Oli tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.

Seuraavana listassa olikin vakoojan valitseminen, mikä kuulosti helpommalta kuin oli. Farran ei uskonut että kenelläkään oli sen kummempaa kokemusta tästä näkymättömissä tiedon keräämisen taidosta. Caine ilmoittautui ponnekkaasti vapaaehtoisesti, hän kun oli aina halunnut vakooja. Farran hymähti ystävälleen hyväntuulisesti, olisipa hänellä edes rahtunen Cainen optimistisuutta. Dorian tavoilleen uskollisena kuitenkin ampui Cainen toiveen alas, myös Jeremyn ollessa ideaa vastaan, vaikka tämän esimerkki karhunkaadosta ei oikein liittynyt mihinkään.

Tehtävään löytyi kuitenkin yllättävä vapaaehtoinen, nimittäin Vinemarin prinssin alamainen, joka paljasti olemansa ammatti varas. Astoirwenin kruununprinssi suuntasi varkaaksi itseensä esitelleeseen mieheen avoimen halveksivan katseen. Varkaisiin ei voinut koskaan luottaa, sen lisäksi pitkäkyntiset veivät muiden työllä ansaitsemaa omaisuutta silkkaa itsekkyyttään. Alamaailman pohjasakka loisi muiden tehdystä työstä ennemmin kuin tekivät itse rehellistä työtä. Vakoojan mukaan ottamisen Farran olisi kyllä ymmärtänyt, mutta että varas? Oliko Vinemarin prinssi Calder todella ottanut mukaansa varkaan? Sehän oli kuin pyytäisi ongelmia matkaansa! Vaistomaisesti Farran siirsi kätensä oman miekkansa kahvalle, joka hänen toisella sivulla huotrassaan lepäsi.

Farranin oli vaikeaa sulattaa että hänen oma henkivartijansa oli varkaan kannalla. Kyllähän prinssi tiesi että heidän vaihtoehtonsa olivat vähissä mutta Farranin piti vastustaa ajatusta varkaan käyttämisestä ainakin periaatteesta. ”Prinssi Calder, ymmärtänette sitten että pidämme sinua vastuussa ryöväristäsi,” Farran vastasi happamasti, edelleen katsellen näpistelijää nenänvarttaan pitkin. Prinssi Farran ei vastustellut asiaa enempää, hän tiesi joukon äänien puoltavan varasta, vaikka jos häneltä kysyttäisiin, roikkuisi varas jo hirressä. Ainakin asiat lähtisivät etenemään ja Caine olisi turvassa, vaikka tummatukkainen prinssi ei vakuutteluista huolimatta kyennyt luottamaan varkaan sanaan ja vakuutteluun. ”Eiköhän tässä kaikki, mitä vakoojaan tulee. Kuten jo sanottua, lainsuojattoman on aika lähteä matkaan,” nuori mies vastasi hieman vähättelevään sävyyn. Voro ei nauttinut luottamusta mutta aina ei voinut voittaa, ei edes joka kerran. Tummatukkainen nuorukainen lakkasi pitämästä vaaleaa kriminaalia silmällä, kuin odottaen että tämä poistuisi tekemään työtään yön selkään. ”Kiitos Dorian, tässä kaikki.” Farran sanoi, Dorianille jo varmaan tututtuun sävyyn. Tämä oli siniverisen tapa osoittaa kiitollisuutta henkivartijalleen hyvin tehdystä työstä.

Dorianin vahtivan katseen alla nuori siniverinen kiinnitti huomiotaan mieluisampaan aiheeseen. Onneksi Caine oli olemassa, veli ilman veren sidettä. Punatukkainen pohjoisesta loisti omana itsenään. Ilman Cainen seuraa Farran olisi jo kyllästynyt aikaa sitten. Tummatukkainen hymyili mielessään seuratessaan sivusta kuinka Caine jujutti pikkumaista ja turhamaista Dehrahin prinssiä. Seuratessaan tilannetta hevosista pitävä nuorukainen silitti toisella kädellään hevosensa kaulaa. Hero oli jo torkahtamaisillaan paikalleen liikunnan puutteesta. Miehen sitä kuitenkin helliessä se pörähti huuliensa välistä pehmeästi. Dehrahin lellikkiprinssi päätti ottaa torkut sammalen päällä viitta suojanaan. Ainakin olisi hetken hiljaa ja kenties vähän virkeämpi kun tulisi aika lähteä taas liikkeelle. Nyt kun juoksevat asiat lähtisivät hoitumaan, oli nuorukaisella enemmän aikaa perehtyä muihin matkakumppaneihinsa. Caine aloittikin jo keskustelua merirosvoista.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.07.2018
19:43
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
CALDER

Calder ei hätkähtänyt Farranin kärkästä äänensävyä. Pikemminkin hänen mielestään se oli huvittavaa. Tämän reaktio oli ollut täysin hänen arvattavissaan. Ja toisin kuin muut, Astoirwenin prinssi osoitti paheksuvat sanansa hänelle suoraan, mikä omalla tavallaan teki vaikutuksen nuoreen mieheen. ”Tietenkin”, Calder vastasi, nostaen kätensä ylös huvittuneena, ”Älä kuitenkaan vielä minua pure, ei Cin varmaankaan ole vielä mitään ehtinyt sinulta kähveltää?” Vinemarilainen ei voinut vastustaa kiusausta hieman koittaa tökkiä toisen prinssin hermoja. Se ei ehkä ollut kaikista järkevin siirto, mutta tällä hetkellä tilanne näytti suotuisammalta hänelle ja Laucianille, joten se oli tuonut itsevarmuutta ja rohkeutta lisää Calderille.

Caine myöskin ilmoitti olevansa rauhallisin mielin ja varoitti Calderia lupailemasta liikoja. Vai että kuu taivaalta? Ehkä hän ottaisi neuvosta vaarin ja jättäisi korkeuksissa öisin hohtavan kivenmurikan paikalleen. Kuitenkaan Calder ei enää voinut pitää pokkaansa kun punapää otti merirosvot puheeksi, ja häneltä pääsi huvittunut naurahdus. Laskettiinko eläköityneet merirosvot myös mukaan? Sillä silloin hän todella tuntisi yhden... Ajatellen kuitenkin, että olisi parempi pitää ainakin toistaiseksi suhteensa alamaailmaan salassa, prinssi päätti pitää toistaiseksi suunsa kiinni. ”Eiköhän se selviä sinulle ajallaan”, prinssi naurahti, ”Vinemar on vielä edessäpäin, säästä uteliaisuutesi sinne.”

Vastaa tähän
Nimi: Par
Lähetetty: 21.07.2018
19:53
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
NATHANAËL

"Avalon-herra, miten varas voi olla täällä? Oliko opettaja väärässä?" Nathanaël kuiskasi Avalonille tyrmistyneenä. Kirjojen ja opettajan mukaan varkaat päätyivät aina vankilaan, joten miten yksi pystyi olemaan täällä. "Prinssini, kirjat eivät aina kuvaa täysin todellisuutta. Miksi varas on nimenomaan täällä, sitä en tiedä", Avalon vastasi. Nathanaël tuijotti varasta kummissaan. "Eihän varas näytä mitenkään erilaiselta kuin muut ihmiset..." hän mutisi hiljaa mietteissään. Hän oli aina kuvitellut, että varkaistä näkisi jotenkin päällepäin, että he olivat pahoja. Mutta tämä mies olisi, oikeissa vaatteissa ja siistittynä, eli kasvojen puolesta, sopinut hoviinkin, eikä olisi herättänyt erityistä huomiota.

Varas selitti läsnäoloaan ja kuinka hänellä ei olisi syytä pettää, ja jäi sitten odottamaan lisää vastalauseita. Vastalauseiden sijaan tuli kehotuksia lähteä. "Selvä, palaan heti, kun olen saanut tarpeeksi tietoa portin takaa", varas sanoi, kadoten sen jälkeen yöhön tuupaten hevosensa ohjakset Calderille(?) ohikävellessään. "Pitäisikö meidän olla huolissamme hänen läsnäolonsa takia?" Nathanaël kysyi Avalonilta. "Uskoisin, että Teidän Korkeutenne ei tarvitse huolehtia. Rikollinen oli ainakin oikeassa sen suhteen, että hän ei voita mitään pettämällä meitä. Ja arvon henkivartijanne pitävät huolen, että Teille ei satu mitään", Avalon vastasi. "Koska olemme jäämässä odottamaan vakoojan paluuta, jospa jalkaudumme toistaiseksi", Avalon ehdotti, laskeutuen hevosensa selästä, ja ottaen Amadeon ohjaksen prinssiltään tämän laskeuduttua myös.

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 21.07.2018
21:11
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DORIAN

Varas oli nyt joillekin ylitsepääsemätön ongelma, mutta koska kukaan kuninkaallinen, Cainea lukuun ottamatta, ei halunnut lähteä vakoilemaan, varas hyväksyttiin lopulta. Etenkin Dehrahin prinssi otti varkaasta ongelman ja lopulta Chatha patisti tämän nukkumaan, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu. Mitä nopeammin Dehrahissa saataisiin asiat kuntoon, sen parempi. Prinssin kanssa oli mahdoton tehdä yhteistyötä, hän oli täysin pilalle hemmoteltu tyhjäpää. Farrankin päätti osoittaa mielipiteensä siitä, että Vinemarin prinssin oli paras pitää varas aisoissa. Oliko pakko olla niin tahditon? Aina sai kärsiä ja hävetä. Sitten hänen kuninkaallinen korkeutensa Farran suuri oikein antoi varkaalle luvan lähteä suorittamaan tehtävää. Tajusikohan hän edes komentavansa toisen kuninkaallisen alaista? Hiukan voisi miettiä, ennen kuin avasi ison suunsa. Onni onnettomuudessa, että Vinemarin prinssi ei ollut mikään tosikko ja lupasi huolehtia alaisestaan ja päätti sitten huomauttaa, ettei Farranilta edes oltu ryöstetty vielä mitään. No ei niin ja tästä oli muutenkin tehty turhan iso juttu, tässä nyt mitään skandaalia ollut tapahtunut.

Seuraavaksi Farran päätti kiittää Doriania siitä, että hän teki työtään ja kertoi idiooteille, miten hommat tuli hoitaa, mutta se riitti ja nyt he pärjäsivät ilman hänen neuvojaan. Sopi epäillä. ”Teen vain työtäni, teidän kuninkaallinen korkeutenne, mutta arvostan kiitollisuuttanne enemmän kuin mitään muuta.” Hän sanoi liioitellusti kumartaen. Että joku osasi olla niin pahuksen pikkuprinssiä, että. Dorian toivoi hartaasti, että Farran kasvaisi aikuiseksi tämän retken aikana ja hänen ei enää tarvitsisi pysyä tämän lapsenvahtina. Tällä välin muut olivat selvästi päättäneet lomailla sen aikaa, kun varas valmistautui töihin. Millä huviretkellä he kuvittelivat olevansa? Caine alkoi kysellä Vinemarin prinssiltä merirosvoista. Ainahan Caenezhin prinssi oli ollut omalaatuinen, mutta mistä hän noita juttuja keksi?

No prinssi Calderkaan ei selvästi odottanut moista kysymystä ja päätti nauraa asialle ja ilmoittaa, että se selviäisi Cainelle ajallaan, kun oltaisiin Vinemarissa, joten hänen piti olla kärsivällinen. Caine ilme oli näkemisen arvoinen, pettymys loisti kilometrien päähän. ”Mutta meiltä menee viikkoja päästä edes tuosta pahuksen muurista ohi, minulla menee yöunet, jos en saa tietää!” Caine protestoi. ”Ja entä jos kuolen ennen kuin pääsemme Vinemariin asti? Sitten en saa ikinä tietää eikä sieluni saa rauhaa ja sitten kukaan ei saa rauhaa… ” Prinssi huolestui. ”Dorian, kerro sinä kun olet niin fiksu!” Caine yritti sitten toista keinoa. ”Jos keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin…” Dorian huokaisi samalla kun varas lähti suorittamaan tehtäväänsä. ”Tämä on oikea ongelma, onko merirosvoja oikeasti olemassa vai ovatko ne vain satua kuten lohikäärmeet?” Caine vaati saada tietää. Oliko hän oikeasti noin tyhmä vai esittikö vain? Aika täydestä kyllä meni.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 21.07.2018
21:54
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
DEORA

Suunnitelmat etenivät pikku hiljaa Deoran lähinnä seuratessa taka-alalla sitä miten suunnitelma ja tilanne kehittyivät sen jälkeen, kun tosiaan selvisi, että joukossa oli varas. Deora ei olisi kyllä itse rikollista mukaansa ottanut, jos hänellä olisi joku sanavalta siihen, ketä mukaan olisi ottanut. Varas ei olisi ollut ensimmäisenä listalla ja suurimmalle osalle se oli tosiaan ollut järkytys, Skyler mukaan lukien, mutta ihan oletettava reaktio se oli, kun kyseessä olivat kuninkaalliset. Dehrahin prinssi puolestaan ihan jopa kyseli, että ei kai varas heiltä mitään varastaisi, minkä jälkeen sai kuulla karun totuuden siitä, ettei varas sitä todennäköisesti kertoisi, vaikka varastaisikin. Deora ei käsittänyt, miksi edes piti ottaa mukaan jotain arvokkaita asioita, kun ei kyseessä nyt suinkaan ollut mikään aarrejahti, vaan aivan toisenlainen matka. Turhat tavarat lisäsivät vaan taakkaa. Deora itse matkusti hyvin niukoin varustein, mutta kaikki matkan takia tärkeät asiat oli kuitenkin pakattu mukaan.

Lopulta Dehrahin prinssi sai kehotuksen mennä nukkumaan ja hän teki työtä käskettyä, minkä jälkeen Astoirwenin prinssi selvästi muljautteli silmiään. Taisi olla muutenkin aika mielenkiintoiset välit tällä Astoirwenin prinssillä ja Dehrahin prinssillä, vaikka eivät tainneet kumpikaan edes tuntea toisiaan. Silti molemmista paistoi viha toisiaan kohtaan kilometrien päähän. Kunhan vaan muistaisivat myös sen, mitä varten he täällä oikeasti olivat. Eivät siis suinkaan olleet tappelemassa lapsellisista asioista vaan sotimassa yhteistä vihollista vastaan. Astoirwenin prinssi tosin oletti myös voivansa käskeä Vinemarin prinssin alamaista eli tätä koko joukon paheksumaa varasta, mikä taas ei tainnut kuulua enää Astoirwenin prinssi käskyvallan alle muutenkaan, mutta ei voinut kuin ihmellä moista käytöstä. Ei hän suinkaan kaikkivaltias kuitenkaan ollut, vaikka ilmeisesti kuinka kuvitteli olevansa. Lopulta varas kuitenkin pääsi matkaan, joten loput - Deora mukaan lukien - jäikin sen jälkeen odottamaan tämän paluuta. Caenezhin prinssi puolestaan halusi kovasti seuraavaksi tietää Vinemarin merirosvoista tai lähinnä siitä, että olivatko merirosvot totta vai tarua, kuten lohikäärmeet. Eivätkö pienet lapset enää ajatelleet noin? No, mutta kyllä merirosvot totta toki olivat, mutta olivatko totta Vinemarissa, niin Deoran oli paha sanoa. Vinemarin prinssin eleistä päätellen merirosvot taisivat kyllä olla Vinemarissa totisinta totta, mutta sitten asiaan, johon he eivät kuitenkaan päässeet, mutta eipä tässä paljoa aikaan voinutkaan saada ennen kuin varas palaisi, jos palaisi.

Deora kuitenkin päätti laskeutua ratsunsa selästä alas, koska pitkä istuskelu kovan satulan päällä alkoi puuduttamaan mustahiuksisen miehen takapuolta ja hän kaipasi hieman jaloittelua. Eivät he oikein paljon muutakaan voisi tällä hetkellä tehdä. Tokihan he voisivat tehdä jotain alustavia suunnitelmia Dehrahin takaisinvalloittamisen suhteen, mutta edelleenkään he eivät voineet saada kovinkaan paljoa aikaiseksi, koska varas ei ollut vielä palannut. Lisäksi varasta saisi odottaa ainakin jonkun tovin, koska vastahan mies lähti toimittamaan tehtäväänsä. Deora käytti aikansa hyväksi ja päätti ruokkia Arqu nimisen hevosensa parilla porkkanalla, joita hevonen rakasti selvästi enemmän kuin mitään muuta.

Vastaa tähän
Nimi: neno
Lähetetty: 21.07.2018
22:36
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
SKYLER

Skyler oli pysytellyt hiljaa, kun muut saivat sovittua, että varas todella kelpasi vakoojaksi. Skyler itse oli vieläkin hieman järkyttynyt asiasta, mutta rikollinen oli nyt mukana, halusivat he sitä tai eivät. Kun Caine alkoi kysellä merirosvoista, prinsessan katse lukittui tähän. Kuinka joku saattoi olla noin innoissaan tietämään rikollisista? Yllätyksiä tuntui tippuvan joka nurkan takaa aina vain uusia. Mutta nyt kun rikollinen oli lähtenyt, Skyler koki itsensä varmemmaksi tuodakseen oman mielipiteensä esille. ”Pitelisitkö hetken Neonílaa?” Skyler pyysi, ojentaen ratsunsa ohjat Deoralle. Hän ei katsonut, ottiko mies niitä vastaan, Neoníla pysyttelisi kyllä kiltisti paikallaan muutenkin. Prinsessa itse asteli sen sijaan ripein askelin Calderin eteen, kun tämä oli myös tulossa alas oman hevosensa selässä, omansa ja varkaan ratsun ohjakset käsissään.

”Olen aina tiennyt sinun olevan prinssin irvikuva, mutta jos epärehellinen seuralaisesi on saanut sinut hylkäämään kunniasi, en mieti kahdesti kurkkusi leikkaamista auki”, Skyler kivahti, lyöden prinssiä nyrkillä suoraan päin näköä. ”Hei, rauhoitu vähän, muskeliakka, tai hevoset karkaa”, Calder nurisi takaisin. Kuitenkin tämän äänensävystä kuului, ettei nuori mies ollut lähellekään suuttunut. ”Sinä senkin...” Skyler aloitti, mutta hillitsi juuri ja juuri itsensä. Hän ei aikonut aloittaa riitaa, vaikka tunsikin tehtäväkseen moittia Calderia. Hän kuitenkin oli ainoa kruununperillisistä, joka oli tätä edes hieman vanhempi. Kääntyessään palatakseen takaisin oman ratsunsa ja Deoran luokse prinsessa vielä kuuli, kuinka Calder naurahti tämän perään. Idiootti ei koskaan ottanut mitään vakavasti.

”Ja prinssi Caine, ei ehkä ole minun osani huomauttaa asiasta, mutta rikollisista ei olisi hyvä olla liian kiinnostunut. Lainsuojattomat ovat itse tiensä valinneet, ja voisin vaikka vannoa, että tuovat vain harmia mukanaan”, Skyler sanoi mielipiteensä merirosvokeskusteluun. Hänen äänensä oli edelleen ankara, mutta selvästi lempeämpi ja huolehtivaisempi.

Vastaa tähän
Nimi: devi
Lähetetty: 22.07.2018
14:57
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
RAUF

Aikansa kuninkaalliset pilalle hemmotellut teinit pulasivat sitä, voisiko varkaaseen luottaa vai eikö voinut ja Rauf lähinnä taas vaan kuunteli vierestä ja odotti jotain edes vähän mielenkiintoista tapahtuvaksi, mutta vielä toistaiseksi sellaista ei ollut tapahtunut. Yksi kruunupäistä vaan päätti mennä nukkumaan, kun oli raukka hieman poikki ilmeisesti hurjan päivän tiimellyksistä, vaikka ei varmaan mitään ollut tehnyt. Seuraava prinssi punapää puolestaan oli selvästi vielä lapsi jutuistaan päätellen, kun kolmas puolestaan kruunasi itsensä kaikkien kuninkaaksi sen kokeneemman tai ainakin iäkkäimmäin henkivartijan melkein lyödessä kättä otsaan. Rauf niin fiilasi miehen tunnetilaa, koska olihan joukko täynnä selvästi urpoja. Ja siinä kaikki, mitä oli tapahtunut. Ei siis oikeastaan mitään mielenkiintoista ja tätäkö tämä sitten olisi koko matkan ajan? Saisiko Rauf tosiaan seurava vaan koppavien teinien touhuja? Kasvasivat aikuisiksi.

Seuraavaksi Rauf käänsi katsettaan siihen suuntaan, jossa hieman alkoi tilanne kehkeytymään. Tilanne lähti käyntiin sillä, että ensin valkohiuksisen prinsessan henkivartija nousi hevosensa selästä alas ja meni syöttämään hevoselleen porkkanoita. Sen jälkeen prinsessa nousi hevosensa selästä ja kyseli, että pitäisikö tämän henkivartija Neoníla nimistä hevostaan hetken aikaa. "Tietenkin, Prinsessa Skyler", henkivartija vastasi ja otti hevosen ohjaksista kiinni. Seuraavaksi prinsessa jatkoi matkaansa sen varasprinssin luo ja prinsessan henkivartija vaan katsoi tämän perään ehkä hieman sen näköisenä, että mitä prinsessa oikein aikoi. Rauf puolestaan vaan seurasi sivusta ja odotti jotain mielenkiintoista tapahtuvaksi. Kun prinsessa pääsi kyseisen prinssin puheille, uhkasi prinsessa leikata prinssin kurkun auki, mikä kuulosti ihan mielenkiintoiselta käänteeltä. Tai olisi kuulostanut, jos se ei olisi jäänyt vaan uhkaukseksi, vaikka prinsessa selvästi yritti lyödä prinssiä turpaan, mutta siihen se sitten jäi ja prinssi koitti puolustautua jotenkin mukamas näppärästi nuristen kuin mies konsanaan, minkä jälkeen alkoi melkein kissatappelu, mutta ei alkanutkaan ja se siitä, koska prinsessa palasi henkivartijansa luo prinssin hihitellessä perään. Eli mitään ei taaskaan tapahtunut ja Rauf oli hyvin pettynyt. Kurjin matka ikinä... Se varaskin oli lähtenyt hoitamaan vaan hommaansa. Hänen matkassaan olisi ollut varmasti paljon mielenkiintoisempaa kuin täällä katsomassa, kun teinit puukottivat toisiaan selkään... ja tekivät sen todella huonosti. Voi kurjuus...

Vastaa tähän
Nimi: Megohime
Lähetetty: 22.07.2018
17:54
Otsikko: GILDOMERA - Roolipeli 2
MARCELLA

Koska odotus pitkittyi, osa laskeutui ratsailta. Marcellakin harkitsi, mutta hevosen selkään pääseminen oli ollut sen verran työn alla, että ehkä hän ei liikkuisi tästä mihinkään. Hän alkoi jo hiukan toipua varasasiasta ja muutkin rauhoittuivat. Dehrahin prinssi päätti ottaa nokoset odotellessa, eli hänkin pääsi järkytyksestä yli lopulta. Sitten prinssi Caine alkoi kysellä Vinemarin merirosvoista, muttei saanut vastausta ja se nyt oli hirveä ongelma. Kyllä jotkut osasivat olla lapsellisia. Kun varkaasta päästiin, ainakin hetkeksi, niin Urumiyan prinsessa päätti mennä jututtamaan Vinemarin prinssiä. Alkuun Marcella oli ollut hyvillään, että täällä oli muitakin prinsessoita kuin vain hän ja Terise, mutta kun prinsessa Skyler kaikessa naisellisuudessaan uhkasi viiltää prinssin kurkun auki ja löi tätä… Marcella ei voinut kuin järkyttyä. Miten kukaan oli niin tavattoman huonotapainen? Kerrassaan pöyristyttävän epänaisellista ja hienostumatonta toimintaa! Tästä oli sivistys kaukana. Miten kukaan prinsessaksi itseään kutsuva puhui tuohon sävyyn ja käyttäytyi noin? Eikö tyttörukkaa ollut kukaan kasvattanut mitenkään? Tai sitten vika oli koko kuningaskunnassa ja Urumiya oli kamalan barbaarinen kuningaskunta.

Marcella tunsi itsensä todella huonovointiseksi ja oli varmasti vielä kalpeampi järkytyksestä, kuin vielä aikaisemmin koko matkan aikana. Hän oli kuvitellut, että edes muiden prinsessoiden kanssa tulisi toimeen, vaikka kummallakin oli kamalan epämuodikkaat vaatteet. Mutta nyt hän ei tahtonut olla prinsessa Skylerin kanssa missään tekemisissä. Miten hän kuvitteli ikinä pääsevänsä naimisiin tuolla asenteella? Hirvittävän vulgaaria! Ehkä Estarin prinsessalla olisi sentään käytöstavat. Melkein sotaakin huolestuttavampaa oli, millaisten villi-ihmisten kanssa joutui itse matkustamaan. Urumiyan prinsessa yritti ilmeisesti paikata käytöstään alkamalla torumaan Caenezhin prinssiä merirosvoinnostuksesta, että se ei ollut sopivaa. Oliko hänellä varaa sanoa enää tuon jälkeen, vaikka aivan oikeassahan hän oli, ettei merirosvoista tai muista lurjuksista kuulunut kenenkään järkevän ihmisen olla kiinnostunut mitenkään. ”Ei huolta, en ajatellut ruveta merirosvoksi. Siitähän katoaisi kaikki hohto, kun Caenezhissa on vain onneton järvi.” Prinssi Caine ilmoitti toivuttuaan itsekin ensin prinsessan esimerkillisestä käytöksestä. Kaiken maailman typeryksiä! Marcella tahtoi takaisin kotiin, missä oli järkeviä ihmisiä ja sivistys!

Vastaa tähän
<< Ensimmäinen < Edellinen  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  16  17  Seuraava > Viimeinen >>

Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä!

©2019 GILDOMERA - Fantasiaroolipeli - suntuubi.com